United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
He päättivät niin, että huomenna, kun oli juhannus-aatto ja tehtaasta oli iltapäivästä saakka vapaus, Henrik tulee työn loppuessa jälleen konetehtaalle ja he menevät yhdessä Gabrielin kortteeriin, josta sitten menevät tullivahtimestari Vestlundin luona käymään ja Ingridin kanssa tutustumaan.
Siinä oli kuitenkin piironki ja sen päällä peili ja pieniä posliinitavaroita. Myöskin oli kokoonpantu sänky, siististi peitettynä valkoisella päällyksellä. Toisella puolella oli pieni, hyvin tiukoilla vietereillä pyöreäksi pullistuva sohva, pöytä ja lamppu, sekä uunisermi pronssatuilla puupuitteilla. Tämä oli silminnähtävästi yhtaikaa sekä sali että neiti Vestlundin huone.
Aikomukseni on jatkaa lukujani ja suorittaa ylioppilastutkinto. Ja mitä toimeentuloon tulee, niin eipä se mitään vaikeata ole, kun kerran osaa kirjoittaa ja muutenkin Tästä minun täytyy mennä, sanoi nyt neiti Vestlund ja ojensi kätensä koria ottaakseen. Gabriel näki nyt, että leikit olivat kaukana. Neiti Vestlundin silmäluomet olivat paisuksissa ja silmät pyöreinä ja pieninä.
Ja mitä sinun isäsi vastasi hänelle? sanoi Gabriel vaivalla hilliten itseänsä. Pappa tuli vähän hämilleen, tienmä, eikä antanut mitään varmaa vastausta. Gabriel muisti oman kosimisensa ja näki nyt herra Vestlundin ihka elävänä edessään vastaamassa konttoristille samoilla hämmästyneillä sanoilla, kuin ensin hänellekin. Tietysti, tietysti, sanoi Gabriel, mitä syytä hänen olisi ajaa sitä ulos.
Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt poistua neiti Vestlundin vihasilta torjumisilta, hän oli yhtäkkiä nähnyt tämän kasvoissa sen, mihin hän sitten rakastui, ja silloin hän samassa heitti kujeet. Näkikö neiti Vestlund myöskin hänen kasvoissaan jotakin, sitä neiti Vestlund ei kyllä mitenkään osoittanut.
Neiti Vestlundin oli tapana kävellä iltajunan tuloaikana siellä, ja ensimäinen, jonka hän näki junan tullessa halliin, oli Gabriel, joka pidellen tenderi-bromsista kallistui koko ruumiillaan ulos veturista antaakseen seisahdusmerkkiä masinistille. Neiti Vestlund oli kerran vaan vilkasemalla katsahtanut häneen.
Ennenkuin Gabriel ehti neiti Vestlundin asunnolle, tapasi hän tämän, ihme kyllä, juuri samassa puistikossa, missä oli hänestä eronnut, Hän tuli kauppatorilta, kori kainalossa. Gabriel hypähti hänen luoksensa ja niinkuin kohtelias herra sieppasi korin hänen käsistään.
Gabriel hyppäsi vallattomasti asemasillalle, ja veturinkuljettajan nauraessa hyökkäsi tekemään tuttavuutta neiti Vestlundin kanssa, tehden kurillaan kaikellaisia herrasharppauksia tämän edessä. Ei hän silloin vielä itsekään tiennyt, että hän sitten kiintyy tähän ihmiseen. Hän vaan kujeili masinistin huviksi.