Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Etkös sinä sitten koskaan aijo mennä naimisiin? Mi-minäkö? änkytti Henrik. Ehkä. Luultavastikin. No? Tämä Gabrielin kysymys saattoi hänet niin hämille, että hän punehtui korvia myöten, eikä todella tiennyt mitä sanoa. Hieno hiki nousi hänen otsallensa ja poskien alle. Hyvä oli, että he kävelivät ja Gabriel katsoi eteensä eikä häneen.
Silloin Vilén meni värkin luo sanomaan, että hän eroo. Ja olisi eronnut ja jäänyt työttömäksi suuren perheensä kanssa. Mutta värkki oli myöskin Gabrielin ystävä ja nyt ne yhtyivät Vilénin kanssa, vaikka tavallisessa työssä olivat kuin kissa ja koira keskenään. Värkki meni tehtailijan luo ja sanoi että sekä Vilén että hän eroovat molemmat, ellei tehtailija pakota konttoristia sopimaan.
Joku mies tuli häntä vastaan takitta, kaulassa musta sotamiesten kaulalappu. Mitä asiaa herralla on, kysyi tämä, kun Gabriel astui sisälle. Onko neiti Vestlund kotona? Ei ole, mutta minä olen hänen isänsä, jos on asiaa Ehkä voin häntä odottaa täällä? Miksei, herra on niin hyvä ja tulee sisälle. Ja tullivahtimestari Vestlund vei Gabrielin pieneen huoneeseen, joka oli olevinaan sali.
Sanon vieläkin sinulle, kääntyi hän Gabrielin puoleen nousten hänen vierestään, älä pane pahaksesi minun suoruuttani, ja anna anteeksi minulle, jos olen erehtynyt, mutta minun piti sanoa se mikä oli sydämmelläni. Henrik puhui niin kauniisti, ja oli niin huolissaan siitä, että Gabriel mahdollisesti loukkaantuu, että tämän täytyi lopulta ruveta taas lohduttelemaan ja näyttää huolettomalta.
Vanhin miehistä kertoi sen johdosta esimerkkinä, että Jumala antoi kerran ylienkelinsä Gabrielin tuoda luokseen profeetta Muhamedin suoraan vuoteesta, ja pidettyään kahdeksankymmentätuhatta keskustelua hänen kanssaan eri aineista, oli enkeli kantanut hänet takaisin maan päälle hänen omaan huoneeseensa.
Kirkosta menimme roomalais-katooliseen luostariin, joka epäilemättä on suuremmoisin rakennusryhmä koko kaupungissa. Siinä on kirkko, jolla on nimi "Marian ilmestyskirkko." Sen sisällä on luola, jossa neitsyt Marian sanotaan ottaneen vastaan enkeli Gabrielin, joka toi hänelle tuon ihmeellisen tervehdyksen, että hänen piti tulla Jumalan ainoan pojan äidiksi.
Ensikertalainen oli yhä entisessä jännittyneessä hyökkäysasennossa, valmiina ampumaan jos vaan näyttäytyy, mutta hän ei huomannut jänistä ja katsoi tiukkaan toiselle suunnalle. Gabrielin metsämiesvaisto otti nyt voiton kaikista muista asioista, olipa ne mitä tahansa, ja hän veti esiin revolverinsa ampuakseen edes sillä jäniksen, kun se kohta juoksee ohitse.
Gabriel saavutti sen, ja Henrik kuuli Gabrielin hätäisesti kysyvän: "Kuinka on?" sekä näki hänen kalpenevan saatuaan jonkun kuiskauksen vastaukseksi. Noh? kysyi Henrik. Se alkaa! vastasi Gabriel vapisevin huulin, aivan hajalleen hämmentyneenä. Henrik oli tullut tavallaan "sopimattomaan aikaan", vaikka Gabriel väitti asemalla iloisena, ettei parempaan aikaan olisi voinut tulla.
Tämä kysymys heitti lopullisesti Henrikin alas siitä ylemmyydestä, johon hän oli Gabrielin suhteen asettunut. Yhtäkkiä häntä hävetti että hän oli semmoisessa suhteessa ollutkaan. Yhtäkkiä tuntui, että sen sijaan kuin isällisesti neuvoa hänen olisi parempi itkeä Gabrielin edessä julki koko ääretön kehnoutensa ja päinvastoin pyytää neuvoa.
Samassa tuli komisarjus sisäovesta ja kulki odotushuoneen läpi sitä ovea kohden, missä Gabriel seisoi. Mitäs herralla onkaan asiata? kääntyi hän ruotsiksi Gabrielin puoleen. Gabriel pisti karkeat kätensä selän taakse, ettei ne näkyisi, ja puoleksi nauraen puoleksi ikäänkuin nuhdellen itseänsä sanoi niinkuin vertaiselleen herrastoverille: Sattui tässä vähän ikävyyksiä eilen.
Päivän Sana
Muut Etsivät