Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Jättäisin koulutunnit ja tekisin sekä järjelläni että käsivoimillani vaan sitä, mikä minusta itsestäni näyttää tehtävältä!" Henrik kiirehti käyntiään ja oli pian Gabrielin asunnon portilla, jonka hän avasi Gabrielin antamalla avaimella. Sisällä eivät asiat olleet entisestään muuttuneet. Kuului joskus voivotuksia, joskus taas hiljeni kaikki.
Gabriel heitti jakkunsa hartioilleen, otti tyhjän läkkikannun käteensä ja he menivät pitkin tehtaan pihaa suuren työmiesparven keskellä. Kadulla alkoivat Gabrielin puukengät kalkattaa käytävän kiviä vastaan ja hänen kasvonsa olivat ihan nokiset, niinkuin kaikkien muidenkin seppäin.
Niinkö? sanoi Henrik. Hyvä vaan, tehdään niin, sanoi Gabriel. Ja he erosivat. "Mitäs mieltä minä siis olen Gabrielin suhteen?" ajatteli Henrik. "Mitä varten minä olen tullut tänne? Kuinka minä voin olla niin varma siitä, että Ingrid on sopimaton Gabrielille? Ja että Gabriel menee hunningolle, ellen minä häntä pelasta?
Minun täytyy vielä paljon, paljon totisemmin ryhtyä siihen tehtävääni, että olisin Gabrielin rinnalla; voi kuinka äärettömästi minä tahtoisin palvella ihmisiä myöskin näillä oman ruumiini voimilla, niinkuin Gabriel. Ne ovat kuihtuneet minulla, kun en ole käyttänyt. Mutta kuka tietää, ehkä ne vielä voisivat elpyä, jos rupeisin harjoittamaan.
Tämä asia oli ainoa varjo Ingridin ja Gabrielin välillä. Joskus se näytti Gabrielista tavattoman vähäpätöiseltä, mutta toisen kerran taas se omituisesti eroitti heitä toisistaan, teki niinkuin vieraiksi toisilleen. Ingrid rupesi puhumaan hänelle niinkuin hän, Gabriel, olisi vietellyt Heddin, ja Gabrielista tuntui niinkuin Ingrid olisi vihannut juuri häntä ja hänen sukuansa.
Sieltä he menevät kaikki yhdessä juhannusaaton vietolle kaupungin puistoihin tai venheellä katsomaan tervakokkoja. Tämä kaikki oli Gabrielin mielestä suurenmoista ja hän oli ihan haltioissaan, kun he eräästä kulmasta erkanivat. Henrik viipyi Turussa pyhien yli, tällä ajalla tarkkaan tutkien Gabrielin elämää, hänen tuttavapiirejään, ja rakkaushistoriaansa, niinkuin oli tullessa päättänyt.
Sit' etsii paavi ynnä kardinalit; ei aatos heillä Nazzaretiin jouda, miss' siivet suihki kerran Gabrielin. Mut Vatikani ja muut paikat Rooman pyhäiset, haudoiks urhojoukon tulleet, mi tietä Pietarin on taivaltanut, pian pääsevät on irstaudesta irti.» Kymmenes laulu Poikaansa silmäellen Rakkaudella, mi ijäisesti molemmista virtaa, tuo ensi Valta, kielin-virkkamaton,
Ingridiä hän sen sijaan hakkasi kahta sitkeämmin ja vahti häntä kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Eräänä iltana myöhään Ingrid kulki Gabrielin kanssa kadulla ja ennen eroamista sanoi salamyhkäisellä, paljon merkitsevällä hymyllä: Ja nyt saat kuulla vielä suuren uutisen: ystäväsi herra konttoristi on kosinut minua papalta jaapas!
Gabriel loisti. No, olisit kohta sanonut, jos se niin on, minä luulin, että mikä mies se on Neiti Vestlund esitti nyt Gabrielin papalleen, sanoi täydellisesti hänen etu- ja sukunimensä ja minkä pitäjän papin poika hän oli. Gabriel ei voinut kyllin ihmetellä, mistä hänen morsiamensa oli nämä tiedot saanut.
Höyryvene tuli vihdoin sille sillalle, missä Gabrielin piti nousta maihin. Se ei ollut saari, vaan mannermaa ja sieltä pääsi kaupunkiin myöskin maanteitse. Sillan yläpuolella oli pieni torppa, josta oli tie taloon. Mutta Gabriel läksi metsäpolkua myöten tiheän havumetsän läpi sille metsästysmaalle, jossa hän tiesi seuran olevan. Mitään ajoa ei kuulunut miltään suunnalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät