Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Väsynyt silmä, valvonut ja raskas, Etuas käytä, ett'et näkis tätä Häpeän paikkaa. Onnetar, hyv' yötä! Hymyile vielä kerran, pyöräs käännä! Kolmas kohtaus. Nummi. EDGAR. Mua pannaan julistettavan ma kuulin; Ajoa pakoon pääsin suotuisaan Puun onttoon. Ei niin satamata auki, Ei paikkaa, joss' ei ihmeen tarkat vahdit Mua väijy.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi hukan hurskavan jälillä, alakärsän askelilla, kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla. Hukan on karva kaunihimpi, hukan suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä. Ajoa kahattelevi yöksi uutehen kylähän.
Se korppi Kojosen poika Koppoi neien korjahansa, Murralti mutson rekehen, Viien alle villavaipan, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä, Ajoa kahattelevi. Ajoi soita, ajoi maita, Ajoi Wäinölän ahoja, Kalevalan kankahia.
Kun koko metsämiesjoukko oli kulkenut sivuitse, saapui paikalle ratsumies parin palvelijansa kanssa. Hän näytti vain katselleen ajoa, ottamatta siihen osaa, ja ihmetteli suuresti nähdessään kardinaalin maassa, hevosetta, apumiehittä, tilassa, josta selvään näkyi minkälainen tapaturma häntä oli kohdannut.
"Mutta eikös kahden olisi hauskempi ajaa?" kysyi tähän unilukkari. "Mitä hyvää siitä on, jos hevonen hyvin juoksee, kun ei siitä muille ole huvia kuin ajajalle." "Kun hevosta opetetaan voittajaksi, niin ei se ole huvin ajoa," lausui lyhyesti Severin. Hän tahtoi sillä ikäänkuin katkaista kaikki ne väitteet kilpa-ajoja vastaan, joilla hän tiesi unilukkarin olevan varustettuna.
"Tuleepa hauska nähdä karhut pyydyksessä, vai mitä, Pekka?" "Hyvä vain, jos ne saamme, en aio niitä kuitenkaan laskea menemään. Hyvinhän meiltä onnistui karhunajo viime kerrallakin, eikä Rakki vähällä jätä ajoa kesken." "Nukkukaa pois pojat nyt", sanoi Taneli; "hyvää yötä vain!" Seuraavana päivänä suomalaiset puuhasivat karhunloukun teossa.
Tahdoin muun muassa, perustuen nuoruuteni muistoihin, kirjoittaa itsestäni seuraavaa: »Minä rakastan maalaista luontoa yli kaiken, koivuja, petäjiä ja pilviä; rakastan maatyötä, hevosia, ajoa, vesiä, veneitä; rakastan konepyöriä, varveja, pajoja, rautateollisuutta, mitä hyvänsä käsin tehtävää vaihtelevaa työtä, joka kysyy ruumiillista harjaantumusta ja taitoa.
Minä annoin hänen nukkua vielä hetken; sitten herätin hänen ja sanoin että minun oli vilu. Nyt läksimme kulkemaan. Kun olimme Skagö'n pohjoiselle niemelle päässeet, kohtasi meitä koko joukko venäläisiä, jotka pitivät ajoa; toverini pistettiin kuoliaaksi minun vieressäni, ja minä juoksin korkealta vuorelta mereen, joka oli sulana sen juurella.
Jo ennen huutoja tulee jokaisen ampujan olla hyvin kätkössä, ja pysyä hiljaa sekä liikkumatonna, huomio jännitettynä ja valmiina laukaisemaan nopean ja tarkan luodin; sillä ajoa järjestettäessä voi tapahtua, että susi eli sudet tulevat säikäytetyiksi ja juoksevat pyssymiesten luo, ennenkuin huutoja on aloitettukaan.
Kummastelimme kovasti, ett'emme risteillessämme olleet tavanneet jälkiä, vaan kuitenkin päätimme jatkaa ajoa, vaikkapa viikkokausi menisi, silla luja oli luottamuksemme siihen, että "ahkeruus voittaa." Näillä matkoilla olimme usein nähneet teiriä puissa istuvan, vaan emme koskaan päässeet ampumamatkan päähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät