Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Nyt lehtohon Väinämö läksi ja naulojen leppiä toi ja halkoen vasket vanhat hän kieliä uusia loi; ja uutehen riemun kaikuun hän soiton sommittaa ja aamun sointuhun sorjaan hän kantelon vanhan saa. Ikipaadella Väinämö istui ilo entinen polvellaan ja paaden ympäri kansa se ääneti vartoi vaan ... niin hiljaa lainehet loiski ja hiljaa kuunteli kuus jo helisi vasket vanhat, jo virisi virsi uus.
Olisi minussa ollut Pitemmillenki pihoille, Isommille ikkunoille, Laajemmille lattioille. Olisi minussa ollut Piika pienehen talohon, Emäntä elollisehen, Tuki uutehen tupahan, Vara vastasalvettuhun. Olisi minussa ollut Sukittaja suuremmanki, Paremmanki paiottaja; Puoliso pohatan miehen, Rikkahamman rinnallinen.
Kuolemalta vahva valta Vahvemmalle lankeaa; Risti maahan kuninkahan Maan-alaisen masentaa. Valo loistaa, varjot poistaa, Murheet murtaa, riemun tuo; Omillensa luoduillensa Herra pelastuksen suo. Taivaan herra kuoli kerran, Jott' ei kuolis syntinen, Näin meit' auttaa kuolon kautta Elämähän uutehen.
Tarttui huiluhun Pan ja sen painoi huulia vastaan, hyrskysi rinnastaan kaipaus sammumaton, soi yli kuolleen maan, yli veen, yli tyhjien viitain, pohjasta rotkojen yön nous yli vuorienkin, soi yli merten myrskyäväin, soi rannasta rantaan, ilmojen äärihin soi, korkeuden sinehen, soi yli kuolleen kauneuden ja sen kutsui ja kutsui uutehen Arkadiaan, uutehen taas elämään.
Ja syvään huokaa synkkä mies, jota paatinen painaa jumalten ies, mut rinnassa liekki lemmen lies vain taruja, taistoja varten: »Pois luotani, immyt puhtoinen, sua että erheessä surmais en, en syöksyisi syyhyn uutehen ja valtahan Raivotarten!»
»Olet vanha jo, mennyt on kevääsi oma Sun eikö jo maassa maata ois soma?» »Kannan ma kuorman riemun ja huolen, siementä kylvän, siks kuni kuolen.» »Näin uskoen uutehen keväimeesi sa uskotko myös ylösnousemukseesi?» »Tiedä en. Teen vain tehtävääni. Soi läpi sieluni ijäinen ääni.» »Mitä sulle virkkavi ääni tuo? Se kauhua kuolon vai lohtua luo?» »Virkkaa: On valhetta vain moni verho.
Lähen tästä roualahan, Hyvän rouan kartanohon, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Veralla vetelät paikat. Jo joutui joki etehen, Häilähti hätä kätehen; Hypätenkö, harpatenko? Hypätkäme, harpatkame. "Hyvä huomen roualan, Onni uutehen tupahan!
Yön maasta kadotan mä pois, Ja kärsimys ja vaivaisuus Lieventyy suloisuutehen: Näin valonmaahan uutehen Jää puhdas kuolemattomuus. Maailman mikä rumentaa, Mi saastuttavi elämän, Sen avaruuden rajoista Pois karkoitan maa ihana, Kuin taivas, nähdään välkkyvän. Maa autuain näin valmis on Maan lapset siihen joutukaa! Vaan kenpä joutuu, hyljätkään Hän rumat henget syämestään: Hääkauneutta vaaditaan.
On mennyt mielistä tarmo ja kunto, on parhaillakin vain tyhjyyden tunto, he toisaalle pyrkivät, toisaalle mennen, he uutehen uskovat, ollen kuin ennen, he tahtovat hyvää ja tekevät pahaa, he ihannetta itkevät, palvoen rahaa, myös ne, jotka kauneimmin soittavat suuta, eivät elämässä tunnusta sukua muuta kuin virkaura-veljen ja rahamies-langon, ja siskon siivillä yöllisen »tangon». Ei sankari uskalla olla kukaan, siks kaikki käy vanhan ja totutun mukaan!
Seuratessaan Jesustansa Salemihin uutehen, Sinne veivät muassansa Työnsä täältä taltehen. Siellä riemuisasti saavat Jumalata katsoa, Siellä taivahat on aavat Rauhan virttä veisata. Ken siis tahtoo surkutella Taivahasen siirtyvää, Kenkä vielä valitella, Että tänne hän ei jää? Mailma lausuu: "pois hän lähti, Maahan muutti synkkähän," Mutta enkelit: "kuin tähti Autuasna loistaa hän."
Päivän Sana
Muut Etsivät