United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Johannes huomasi sen ensiksi ja kiirehti myös ensimmäisenä itsensä hillitsemään. Se on asia, sanoi hän tyynesti, josta en tahdo mielelläni keskustella. Mutta jos asia olisikin, kuten sanot, sitä suurempi edesvastuu lankeaa siellä teidän puolueittenne ja sanomalehdistönne niskoille. Kuinka niin? Ne eivät ole rehellisiä. Sinä tietysti sanot, että Venäjä on syypää siihenkin. Mutta minä en usko sitä!
Myrskyt riehuvat, sade lankeaa virtoina etelämaissa, mutta kaukana pohjoisessa peittää valkoinen lumi kuolleet kukat ja kuihtuneet lehdet. Joulu lähestyy: eivätkö enkelit muistaisi joulua! Kuinka voisivat ne koskaan unohtaa, että maailman Vapahtaja syntyi ikivalkeudeksi maan pimeimmässä yössä?
Se asia siis on päätetty ja olenpa oikein iloinen, Harry, ettäs ilmaisit miten asian laita oikein on. Minä ihmettelen Bolton'ia suuresti. Tuossa hänen kamppailuksessaan on jotakin surullista ja samalla jaloa". "Moni mies, joka lankeaa tuon kiusauksen uhriksi, saapi kuitenkin kokea enemmän itsensä-kieltämistä, kuin kukaan aavistaakaan".
Tokkohan? sanoi Matti. Täytyy, sanoi Maija, sillä ihmisen tulee olla ovela. Tokkohan? sanoi Matti vielä kerran. Pikku lintu pesähäs Lennä leposalle. Unta, pieni, silmähäs, Rauha nukkuvalle! Lumi tuolla lankeaa,
Päin vastoin herätti hän jonkinlaista sääliä, langeten kuolleen isänsä jalkain juureen. Mutta että hänkin oli syyllinen, sen tunsivat kaikki. "Pahoin tekivät ukolle", virkkoi muuan harmaapäinen talonpoika, nojaten, kuni muinaisajan tuomari, käsillään ja parrallaan pitkään sauvaan. "Teidän päällenne lankeaa tämä synti. Pahoin tekivät!"
Kuolemalta vahva valta Vahvemmalle lankeaa; Risti maahan kuninkahan Maan-alaisen masentaa. Valo loistaa, varjot poistaa, Murheet murtaa, riemun tuo; Omillensa luoduillensa Herra pelastuksen suo. Taivaan herra kuoli kerran, Jott' ei kuolis syntinen, Näin meit' auttaa kuolon kautta Elämähän uutehen.
REBA. En sanoihin, vaan kyllä miekkaan pystyn. ZUUR. Et kiellä, Baalak, näen kasvoistasi. BAALAK. Siis liittoon oijetkoon nyt käteni Ja miekkamme taas tehkööt veljeyttä, Kuin veljeys on veressämmekin! Zuur, Rekem, Evi, Huur ja Reba, Teit' tervehtii mun vanha miekkani! Mut sitten kääntykäämme jumaliin! Kentiesi heitä uhrit taivuttaa Ja voiton-arpa meille lankeaa. TOINEN N
Jokainen mieltään noutakaan, Minä paimenuistani lemmin vaan. Useinpa ukkos=ilma jylhä Lujaakin linnaa järkyttää: Se lankeaa, ken pyrkii ylhä, Ja turmio sen ennättää. Jokainen mieltään noutakaan, Minä paimenuistani lemmin vaan.
Se on päätön rihma, jota tuntematon käsi kerii olemattomasta olleeseen maailmain vavistessa. Me näemme siitä kulloinkin pisteen, yhden ainoan ikuisesti etenevän pisteen, jonka ohi me kuljemme matkallamme tuntemattomuuteen. Siihen lankeaa valo, jota me nimitämme elämäksi. Kenen on se käsi, joka kerii? Miksi se kerii? Mistä, mistä lähtee valo, joka lankeaa ajan rihmalle? Ja miksi se sitä valaisee?
Mutta kun mieli yht'äkkiä muuttuu, kun valo niin sanoakseni lankeaa toisaalta päin ja kuva kääntyy päivää vasten, niin on siellä sisässä jossain pohjalla vesileima, joka kuultaa kaiken muun läpi. Se on kulumaton, kalpenematon ja väärentämätön. Siinä on hahmot hänestä, jolla on niin hieno hipiä, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa.»