United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Rosmer*. On on, meidän suhteessamme *on* versova mahdollisuus. Ooh, minä näen kasvoistasi, että sinusta tuntuu myöskin siltä, eikö tunnu, Rebekka? Kuule minua. Sen sanon sinulle, että ellet heitä tuota ajatustasi, lähden minä Rosmersholmasta. *Rosmer*. Lähdet! Sinä! Sitä et voi. Se on mahdotonta. *Rebekka* Vielä mahdottomampaa on, että minä voin ruveta sinun vaimoksesi.
Mutta mitäs näistä salaisuuksista puhun sinulle, Olivier, joka olet vielä pahempi perkelettäkin, kaimaasi; sillä hän toki uskoo ja vapisee, vaan sinä et usko Jumalan sanaa etkä tiedettä, ja olet pysyvä mokomana uskottomana, kunnes kohtalosi tulee täytetyksi, ja se on tuleva täytetyksi, sen näen yhtä selvästi kasvoistasi kuin horoskopistasikin , hirsipuun kautta.» Tähtien-ennustus.
Sinähän näytät siltä, kuin sinusta olisi tullut ministeri.» Pietari nauroi, täytti lasit ja kilisti. Sitten puhkesi ilmoille: »Sinä se olet senkin mokoma! Semmoinen salaperäinen! Ja minunkin suhteeni! Ja sittenkään ei sinun kasvoistasi pilkistä esille pientäkään auringon sädettä!» »Mutta mitä ?» »Jaha! sepä tiedetään.» »Mitä tiedetään?» »Vain niin? Todellakin? Ha, ha! Sinua!
"No maistappas nyt, mitä minulla on tässä kädessäni. Mitä se on? Minä näen kasvoistasi, että sen tiedät. Se on: no sano vain hiljaa korvaani. Niin, niin se on oikein, ma-mai-maitoa, niin juuri poikaseni; maitoa se on, se on sen nimi. Avaappas nyt suukkosesi ja sano sievästi minun perästäni no vielä kerran, vieläkin, ja jos sanot kaksitoista kertaa oikein, niin annan vielä suutakin sinulle.
Oh, Rebekka, minä näen kasvoistasi, että *sinä* kielsit häntä sitä tekemästä! *Rebekka*. Hän oli saanut päähänsä, ett'ei hänellä lapsettomana vaimona, ollut oikeutta olla täällä. Ja sitte hän luuli velvollisuutensa vaativan häntä tekemään tilaa. *Rosmer*. Ja sinä sinä et tehnyt mitään, saadaksesi häntä siitä luulosta? *Rebekka*. En. *Kroll*. Te ehkä vaan vahvistitte häntä luulossaan? Vastatkaa!
Katsokaapa nyt ... hui hai, se hajosi, ennenkuin ennättikään kirkonkukkoon. Ester, sydänkäpyseni, ainoa iloni maan päällä, luuletko vanhan isäsi tahtovan niin mielellään erota iloisista, veitikkamaisista kasvoistasi, jotka valaisevat synkeitä hetkiäni tämän maailman vaivoissa?
"Jumalalliset kasvot!" huusi Manlius ihastuneena; "voi jumalattomat ovat ne, mitkä kasvoistasi ovat peittäneet kirpulat, joita sulotarten kädet runsaalla huolella oli niihin luoneet. Tulkaat, ystäväni, nämät kasvot olkoot meille esi-kuvana." Ja hovimäki astui riviin Marcion eteen, joka maalasi kirpuloita heidän kasvoihinsa, aivan kuin oli Carinolla.
"Ota laho öljypuun oksa ja pue sen ylle naisen peplum ja Vinitius pitää sitä kauniina. Mutta sinun kasvoistasi, oi verraton tuntija, luen jo tuomion! Sinun ei tarvitse sitä lausua! Olet oikeassa! tyttö on liian kuiva! liian laiha! Oikea kapeavartinen unikukka. Mutta sinä, jumalallinen esteetikko, joka annat arvoa naisen varrelle olet tuhat kertaa oikeassa. Kasvot yksinään eivät mitään merkitse.
Sen kaiken olin nähnyt sinun kasvoistasi, minä tiesin, että arka metsäkauris on ensin kesytettävä, ennenkuin se saa nähdä rohkean metsästäjän kasvoja, joka uskaltaa sitä vaania. Senvuoksi olet sinä nähnyt ainoastaan kreivitär Tettenbornia, mutta et ole tietänyt mitään siitä, kun minä, sinun puhellessasi kreivittären kanssa, salaa olen ovenraosta sinua ihaillen katsellut.
Virrenveisuun vaiettua riensi laamanni töyrämältä alas, tunkeutui kansanjoukon läpi, joka kunnioittavasti teki hänelle tietä niin nopeasti kuin tungoksessa oli mahdollista, ja meni Aadolfin luo. Tämä paljasti kunnioittavasti isänsä edessä päänsä. Onneton, kuiskasi laamanni Juhana, miksi sinä tänne tulit? Minä näen kasvoistasi, että sinä liikut pahoissa aikeissa. Mene heti pois täältä!