United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä hullutuksia nyt olen tehnyt?" kyselin uljaasti nousten seisomaan. "Te pyörryitte, sydänkäpyseni", vastasi neiti Fliedner silminnähtävästi iloisena reippaudestani. "Mikä heikko olento mä olenkaan? Jos Ilse sen tietäisi! Hän ei voi kärsiä heikkoja naisia. Mutta ottakaamme kääre jälleen pois, eikö niin, neiti Fliedner? Sitä ei todellakaan tarvita." Minä koetin sitä tehdä.
Ja sitten Qvinta Elisabet, tämä pikkuinen tässä, joka on ikään kuin kvintti sydämeni viulussa ja joka nyt on saanut lähteä vanhan isänsä kanssa hääpäivän viettoon A. E. N:n luo; hänelle me valitsimme toisen ja kolmannen tavun, ja sattui niin hauskasti, että niistä saimme nimen Liisa!" "Ja kun rakas vaimoni ja nämä sydänkäpyseni ovat ympärilläni, en kaipaa mitään maailmassa.
"Jumalani, kuinka taivaallisen viehättävää!" huudahti hän lyöden valkoiset kätensä yhteen. "Sydänkäpyseni, sinulla lienee melkoisen paljo käsirahaa, koska olet noin äärettömän tuhlaavainen!" "Minä en ole noita kukkia ostanut herra Claudius on käskenyt koristaa huoneeni", vastasin minä loukattuna minäkö tuhlari!
"Mitä ajattelet, sinä sydänkäpyseni?" sanoi lukkariukko imarrussana, jota hän oli käyttänyt tyttärestänsä aina pienestä lapsesta asti, sillä hän väitti, että hän oli palanen hänen omasta elämästänsä. "Minä ajattelen isän lupausta", vastasi Mari ja lyykisti niin veitikkamaisen kauniisti, että ukko ei voinut olla nauramatta.
Sitten kun hän olisi saanut vähän enemmän älyä ja ymmärrystä, olisin sanonut hänelle: sydänkäpyseni, niin ja niin on asiat, ja nyt on minun tahtoni, koska sinulla on niin monta kosijaa, että menet naimisiin jonkun ymmärtäväisen ja kelpo miehen kanssa, joka voi pitää sinua aisoissa, jos vielä yrität metsään karkaamaan. Eikä hänen olisi ollut hyvä ruveta sillä kertaa vastustelemaan.
Niin, hän ei tahtonut oikein perehtyä uusiin oloihin sanoi professori ystävällisesti minun kukkani oli liian syvään juurtunut lapsuudenkodin maaperään, vaan suokoon Jumala, että meidän lapsemme oppivat samalla tavalla rakastamaan kotiaan, kuin äitinsä, sillä jalompaa, hellempää ja parempaa olentoa kuin sinä, pieni sydänkäpyseni, ei ole maailmassa, sen minä uskon järkähtämättömästi
Katsokaapa nyt ... hui hai, se hajosi, ennenkuin ennättikään kirkonkukkoon. Ester, sydänkäpyseni, ainoa iloni maan päällä, luuletko vanhan isäsi tahtovan niin mielellään erota iloisista, veitikkamaisista kasvoistasi, jotka valaisevat synkeitä hetkiäni tämän maailman vaivoissa?
Vapisevin käsin sytytti Dora kynttilän; siinä seisoi Mai valkeassa yöpaidassaan ja katseli häntä vakavasti, melkein nuhtelevasti. "Herää, Eugen, herää nyt se tulee!" huudahti Dora ja tarttui Eugenin käsivarteen. Sitten hän nousi kiireesti sängystä, kääri peitteen pikku tytön ympärille ja otti hänet syliinsä. "Mihin koskee, rakas, pikku lapseni, oma kultani, sydänkäpyseni?"
Kuin simpukkani? oudostui Annushka ja oikaisi: Minä en yleensä ole simpukka, vaan... Simpukka, vot, on helmi... Aaaa, veti Iivana ja kutkutti leuvasta: Käpyseni sinä... Sydänkäpyseni... Eh! Annushka oli kuin ymmällä. Mutta yht'äkkiä silloin Iivana virkkoi: Annas kuin lupsataan!... Eh! Kuin lupsataan? A vot... Pussata lupsautetaan... Vot!
Kaikki oli hänelle niin uutta: tämä myskinhaju, nämä kummalliset laulut, nämä selvällä päivällä sytytetyt kynttilät, vaniljasorbeti ja ennen kaikkia tuo Kolibri, joka tuli häntä lähemmäksi ja aina lähemmäksi, tämä silkinhienoinen, kiiltävä tukka ja nämä yhä niin surulliset kasvot. "Sydänkäpyseni ... sano minulle ... kuinka mielesi teki kutsua minut luoksesi tänään?"