United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihanko todella se niin sanoi? kysyi Elias. Sanoi se, vaan miten nyt tekisi, kun sinä et ollut hiljaa. En usko ollenkaan, alkoi Elias epäillä. Ei se nytkään muuta kuin viekoitteleisi minua. Mitä varten hän alkoi pitää yhteyttä muiden kanssa? No, elä nyt enää puhu niistä muille, houkutteli Piatta nuhtelevasti. Mitenkäs minä muuten sanoisin, kun tulevat minua lyönnistä syyttämään?
«Minusta», lausui nuhtelevasti Viisu, «ei kukaan voi olla isää täydellisempi!» «Tietysti ei, paitsi äiti!» huudahti Eeva vuoteeltaan. «Ah!» lausui Petrea, «minä pidän hänestä niin paljon; hän on antanut minulle tuon kauniin taulun! Tiedättekö minkä panen sille nimeksi? Ruusu on hänen nimensä ja minä kerron teille hänestä pitkän sadun! Oli kerran...»
Ei peljännyt, ei värissyt eikä pyristellyt, kun minä vapisevin käsin tuskallisesti päästin sen pikku jalan vaikeasta asennosta irti. Tuntui kuin olisi se minulta levollisesti, vaikka nuhtelevasti, kysynyt: Mitä kidutusta minulle nyt mietit? Miten pörröinen, surkea ja likaisen näköinen se nyt oli! Kenelle iloksi? Tunnonvaivoiksi minulle.
Mutta ennenkuin tuli ratkaistuksi Hannesko suostuu tottelemaan ulos-käskyä tai toiset tulevat pakotetuiksi tarjoomaan hänelle tuolia, ilmestyi Natalja Feodorovna esille. Sekä iloisesti että nuhtelevasti hän sanoi kohta: Ivan Ivanovitsh, enkö kieltänyt teitä?! Muut asukkaat vetäytyivät nyt huoneihinsa niinkuin simpukat kuoriinsa.
"Hyvä on, että sinä Eksköld hiukan levähdät. Olen aina ennustanut, että tuollainen liiallinen työ tuottaa katkeria kokemuksia", virkkoi vanha professori, katsellen hiukan nuhtelevasti Eksköldiä. "Tietäähän setä, että työni paljous ei riipu omasta tahdostani." "Kuka sinua pakoittaa?" "Nälkä. Ellen tee ansiotyötä, en voi elää.
Tuo toinenkin oli siihen muka saapunut auttamaan ja multaa penkomaan. Silloin oli Musti katsonut hänen silmiinsä niin surullisesti ja nuhtelevasti, että tuonkin jo nuorena paatuneen pahantekijän kivikova sydän oli sulanut siitä. Olihan se vienyt aivan toiselle taholle naurismaata hänet ja osoittanut erästä paikkaa. Musti oli kuopaissut vähän käpälällään, ja siinähän se olikin hänen makuluunsa.
Antti katsoi miltei nuhtelevasti Soisaloon.
Kellokas kääntyi häneen päin ja katsoi nuhtelevasti, kuin olisi tahtonut sanoa: jos sinä juuri olet vasikkain täti, niin tuo minulle takaisin punaisin lapsoseni! Syyneä rupesi peloittamaan. Hän etsi niityltä, aituuksesta mäeltä, hoi! Ei jälkeäkään punaisesta vasikasta.
Kuin ukkosen iskeminä kimmahtivat kumpikin ylös, ja Anna-Maija alkoi kiireesti juosta alamäkeen. "Riitalan Mattihan se vain näkyy olevankin", tuumaili Niilo itsekseen, katsellen miten Matti hätäisesti lähti toisaanne päin juoksemaan. "Ethän sinä pysynytkään siellä paikallasi vapaa vuoleksimassa", sanoi Anna-Maija Niilolle nuhtelevasti lähemmäksi tultuaan.
Sinä olet ollut uskoton hänelle? kysyi Soisalo, koettaen mielialan vakavuudesta huolimatta silmäänsä leikillisesti ja kevytmielisesti vilkuttaa. Antti katsoi nuhtelevasti häneen. Minä! hän sanoi, tehden avuttoman liikkeen käsillään. Sitä et sinä usko itsekään. Ei, ei, suo anteeksi... En olisi voinut, vaikka olisin tahtonutkin. Tiedäthän kuinka riippuvainen minä olin hänestä.