Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Vanhat tarkkasivat hyvin huomaavaisesti, ja ukon kasvoista näytti, kuin häntä olisi jonkinlainen laiminlyömisen tuska alkanut ahdistaa. »Jumala armahtakoon», pääsi vaarilta, »tuleekohan nytkin köyhä vuosi?» Mutta emäntä virkkoi katsellen miestään nuhtelevasti: »Minä olen monta kertaa sanonut tuolle, että hän on liiaksi huolimaton ja helppo uskomaan niitä.
Julia ihmetyksissään naurahti hänen kysymykselleen. Katsoi sitten nuhtelevasti häntä silmiin huoaten raskaasti. Siihen se sitten jäikin kunnes Julia sanoi haluavansa poistua kotiinsa. Eikä Aarniokaan tuntenut mitään vastustamatointa halua estellä hänen kieltelemiseensä. Sanaa sanomattomina he erosivat, kylminä ja välinpitämättöminä.
Se ei estäisi eri henkilöitä kylläkin viihtymästä toistensa seurassa vaikkapa aina, mutta sittenkin kaipaus voi muuttua mieliteoksi, ja silloin kun se siksi kehittyy, tuo se mukanaan suuria suruja, eikä sitä saisi olla. Sielunelämä ei saisi olla muuta kuin iloa ja onnea! Julia jo hiukan ikäänkuin tuskaantui. Sitten katsoi hän nuhtelevasti Aarnioon sanoen: Mitä sinä puhut! Minä en ymmärrä!
Oli kai huomannut valkoisen lakkini ja tahtoi päästä maksamasta matkaa. Siinä hän ainakin onnistui, ja väärinhän se olisi muutoin ollut, kun minä häntä olin tälle retkelle pyytänyt. "Luulin sinun tulevan noutamaan minua meiltä", virkkoi hän nuhtelevasti. Mutta kuinka sointuvalla äänellä! "En arvellut sinun lähtevänkään", vastasin.
"Kipeä on nyt armas Helmini, mutta kyllä Helmi paranee, kuu isä tuli kotiin", sanoi isä. "Ei Helmi enää parane koskaan", sanoi lapsi ja vaipui taasenkin horrostilaan. Samassa tuli Helmin hoitajatar huoneesen. "Onko käytetty lääkärin apua?" kysyi kapteeni melkein nuhtelevasti ja katsoi hoitajatarta terävästi silmiin. "On ... kyllä on käytetty, herra kapteeni.
Vapisevin käsin sytytti Dora kynttilän; siinä seisoi Mai valkeassa yöpaidassaan ja katseli häntä vakavasti, melkein nuhtelevasti. "Herää, Eugen, herää nyt se tulee!" huudahti Dora ja tarttui Eugenin käsivarteen. Sitten hän nousi kiireesti sängystä, kääri peitteen pikku tytön ympärille ja otti hänet syliinsä. "Mihin koskee, rakas, pikku lapseni, oma kultani, sydänkäpyseni?"
No niin, onpa pastori sen myös runsaasti ansainnutkin. Olenpa omin silmin nähnyt, kuinka hän kiiltäviä taalaria hänelle..." "Kristiina!" sanoi pastori leppeästi, mutta nuhtelevasti. Vanha palveliatar oli säikähtyvinään ja rupesi itseään muka torumaan. "No, kieleni on taaskin pyörinyt sydämmen pakosta", sanoi hän. "Mutta olenpa vaiti! Vaieta tahdon!
Kippis! sanoi hän sitten nostaen lasiansa, Henrikin kanssa juodakseen. Henrik otti lasinsa, kilisti tytön kanssa ja vei huulillensa. Ei, ei, sanoi nyt hänen ystävänsä hätääntyneenä, estäen häntä. Nosh! pani Henrik, työntäen hänen kättään pois, ja joi. Mikäs nyt on? sanoi tyttö muka kummastuneena. Eihän hän juo, sanoi tohtori tytölle nuhtelevasti. Tyttö käännähti korollaan ympäri.
»Kuinka te sanotte jos, kyllä se on», sanoi rouva hyvin vakavasti. »Sanotaan, että vaivaisen kaikki lapset elää, vaivaiselta kaikki kuolee», arveli vaimo. »Jaa ei se ole niin, vaan se on niin kuin Jumala tahtoo», vakuutteli rouva juhlallisesti ja melkein nuhtelevasti, ja toinenkin rouvasihminen todisti: »Juu, kyllä se niin on kuin Jumala tahtoo.»
"Minä möisin tämän ja rahalla ostaisin jonkun paikan vapaista valtioista, veisin sinne kaikki orjamme ja opettaisin heitä lukemaan ja kirjoittamaan." Tämä vastaus tuli varmasti ja ihan vitkastelematta. Herra Clare hymyili tyytyväisesti, mutta äiti katsahti äreästi Evaan. "Ihan tuo lapsi minulta vielä turmellaan", sanoi hän nuhtelevasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät