Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Niin, minä kirjoitin kirjeet neitin käskystä, sanoi hän niin, sen minä tein. Ja tarkoitus? Oi, sitä en minä tiedä; mutta varmaan tahtoi neiti vahingoittaa nuorta mamselli Berndtsson'ia ja sitten vahingoittaa nuorta kreiviäkin: sillä hän ei tahtonut muuta kuin turmiota. Ja sinä kirjoitit? Niin, minä tottelin, minä olin uskollinen palveliatar.
Vanha palveliatar katsoa tähysteli kyökin ovesta ja huusi meniää takaisin, vaan vastausta ei kuulunut. Gunhilda poistui yhä loitommalle, vaikka matka kuluikin aivan hiljalleen ja vitkallisesti.
Suurella ihastuksella alkoi rouva: Oh nöyrin palveliatar ... en uskaltanut toivoa taasen nähdä herra luutnanttia ... me asumme niin kaukana poikessa, ja Blomros ei tahdo mennä yleisiin huveihin. Olkaa hyvä ja istukaa. Se oli minun velvollisuuteni, sanoi Berndtsson kohteliaasti, etsiä perhettä, jonka kanssa minun on ollut onni tutustua, vaikk'ei juuri onnellisessa tilaisuudessa.
Myöskin silloin, kun hän särkevin ohimoin makasi sohvallaan, iloitsi hän kuullessaan nuot nuoret hilpeät äänet ruokasalista, joka oli perheen tavallinen kokoushuone. Päiväjärjestys oli yksinkertainen ja säännöllinen. Kello 1/2 7 soi herätyskello armottomasti poikain huoneessa, ja samaan aikaan tuli vanha uskollinen palveliatar Vappu tyttöjen kammariin.
Ja sen voi Gunhilda kyllä tehdä; hänen täytyykin uskaltaa puhua ... kun hän vaan ajattelee Signeä. Gunhilda istui näiden ajatusten ajelehtimana siksi, kunnes hän ei enää jaksanut enempää miettiä. Kun tuo vanha palveliatar aamulla ylösnoustuaan tuli hänen luokseen, nukkui tyttö istuallaan tuolilla.
No niin, onpa pastori sen myös runsaasti ansainnutkin. Olenpa omin silmin nähnyt, kuinka hän kiiltäviä taalaria hänelle..." "Kristiina!" sanoi pastori leppeästi, mutta nuhtelevasti. Vanha palveliatar oli säikähtyvinään ja rupesi itseään muka torumaan. "No, kieleni on taaskin pyörinyt sydämmen pakosta", sanoi hän. "Mutta olenpa vaiti! Vaieta tahdon!
"Lukemaan kaiketikin, niinkuin muutkin nuoret herrat, jotka tämän kylän kautta kulkevat?" "Niin, eukkoseni, lukemaan lähden", vastasi Georg. "No, kuulkaa". sanoi vilpittömällä suoruudella palveliatar, "silloin voisin kenties olla teille hyödyksi. H:n kaupungissa asuu muuan sisareni. Hänen miehensä on sorvarimestari.
Vanha palveliatar näytti tuohon ehdotukseen olevan kovasti mieltynyt ja asetti lampun, johonka jo oli tarttunut, valaistakseen nuorta vierasta makuukumariin, taas paikalleen. Hän istui tuolille pöydän viereen ja osasi taas pian kääntää puhetta isäntäänsä, jota hän näkyi todellakin vilpittömästi rakastavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät