United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä ne ovat tainneet olla, vahvisti Piatta, ja nyt puhuivat siellä, että isänsä ja toiset veljet laittavat Reitun maailmalta evästään etsimään, kun kuuluu etukäteen saaneen perintönsä ja ne ovat nyt kaikki menneet. Joutaa mennä, virkkoi Laara. Kovin olikin olevinaan rikas ja arvokas silloin poikana ollessaan.
Teille on valehdeltuna kaikki nurinpäin, vaan minä en oikein tiedä, rupeanko puhumaan. Elä suinkaan puhu tohtorille joutavia, varoitti jo Piatta. Sinä itse sanoit, ettet muista, niin ole nyt hiljaa. Muistan minä muut, vaan en lyöneeni muista, väitti Elias. Et tarvitse puhua mitään, epäsi Piatta. Sinä et ole oikein järjelläsikään.
Vaan minä ajattelen, että mahtaisiko tuo noin hiljaluontoinen mies panna pahakseen, jos olisi vihjata ottamaan semmoista, josta ei tarvitse palvelemista pelätä. En puutu enkä toukahda, sanoi Laara halveksien. Miksikä sinä niin kovin välinpitämätön olet, ihmetteli Piatta. Saattaisihan siinä katsoa omaakin etuaan. Mitäpä sitä kenenkään elävän ruuasta rupeaisi huolta pitämään.
Menepäs, jos nyt vielä ennättäisit, kehoitti Laara. Arvelematta lähti Piatta perästä, mutta toiset kerkesivät mennä jo siksi pitkältä, ettei niiden edelle ennättänyt, varsinkin kun ujous esti täyttä juoksua ottamasta. Lääkäri sen lisäksi sanoi tahtovansa mennä edeltä huoneeseen.
Mutta tuo mäti olisi pitänyt valmistaa voiksi, se menee hukkaan tuolla lailla. Niinpä kyllä, sanoi Piatta siirtyen lähempää katsomaan. Kun on keittäessä menneet ihan ympäri ämpäriä! Mitäs se piikatyttö osaisi, vaan jos emäntä itse olisi kyennyt... Tokko siellä tohtorin kotona saapi mateita? Harvoinpa niitä...
Reitun ollessa siellä tuli mökin Piatta Kuhjolaan ja ilmoitti supakalta Laaralle, että hänellä olisi kahdenkesken sanottavaa, hyvin tärkeätä asiata. Laara vei Piatan pihanpäähän ja kysyi uteliaana: Mitä se oli se asia?
Mutta erehdykseen siinä arveli nyt Piatta menneensä, vai mahtaisiko Laara tällä lailla salata koko kaikoa, ettei isäntä ja omaiset pääsisi mihinkään luuloon.
On muita, miten tappurat riittänee, niitä ei ole kuin yksi nyytillinen. Minulla on lisää, jos niinkuin loppumaan rupeisivat. Sepä hyvä... Antaa tulla hyvän vahvuisen... Viivytelkää hämärään asti, niin minä laitan ne yhteen nyyttiin ja vien tuonne pihaladon oven pieleen, josta saatte ottaa. Kun Piatta palasi mökilleen, oli hän aivan hiessä päin kantamisesta.
Minä olen sen päättänyt, ettei se mies saa jalkaansa astua minun talooni, ja se päätös pitää. Vaan jos minkä tekee suutuksissaan, hätäili Piatta. Se sanoi niin lujasti, että hänen täytyy päästä puheelle. Samapa se, sanoi Laara vihan välähdys silmissä. Hennon minä puhutella, mutta en kotonani. Kohta tulen. Piatta alkoi jo mennä, mutta mökille päästessä tapasi hänet Laara.
Piatta meni mökilleen, mutta pian hän palasi sieltä, tuoden rahan takaisin. Eikö sille kelvannut? kysyi Laara kummastellen. Niin sanoi, ettei hän ole tullut tänne rahan puutteessa. Ja näkyi sillä olevan, kun kukkaronsa avasi. Puheelle sanoi pitävän päästä, vaikka mikä olkoon. Mutta siitä ei tule mitään, tenäsi Laara.