Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Hän oli aivan sokea ja sanoi olevansa uskonopettaja, joka voisi tehdä minut autuaaksi. Mutta hänen kasvonsa olivat minusta vastenmieliset: ne näyttivät synkiltä, uhkaavilta ja salaperäisiltä. Kulkiessamme vierekkäin huomasin äkkiä pistoolin teräspiipun pistävän esiin hänen takkinsa taskusta. Sellaisen aseen kantamisesta oli ensi kerralla sakkoa viisitoista puntaa ja toisella lähtö siirtomaihin.
Helmi oli aivan häpeissään, mutta nuoret herrat riensivät ottamaan hänen takkinsa ja Helmi unohti pian tukalan asemansa siitä ilosta, että herrat kilpailivat hänen takkinsa kantamisesta. Kun Luusooriin tulivat, alkoivat he krokettia lyödä ja sitä tehtyänsä vähän aikaa, rupesivat kahvia juomaan, ja sitten leikkivät taas siksi, että oli aika lähteä kotia.
On muita, miten tappurat riittänee, niitä ei ole kuin yksi nyytillinen. Minulla on lisää, jos niinkuin loppumaan rupeisivat. Sepä hyvä... Antaa tulla hyvän vahvuisen... Viivytelkää hämärään asti, niin minä laitan ne yhteen nyyttiin ja vien tuonne pihaladon oven pieleen, josta saatte ottaa. Kun Piatta palasi mökilleen, oli hän aivan hiessä päin kantamisesta.
Oma tupa, oma lupa, ne olkoot sinun elämäsi huolena, ja ymmärtäväinen taloudenpito sinun kaunisteena ja seppeleenä. Kalmun nuorikko kärsi paljon nostamisesta ja kantamisesta. Niistä hän sai vian ja niin pahankin, että juhannuksen jälkeen painoi silmänsä ikuiseen uneen. Nyt parkui kyllä Tahvo ja torui äitiänsä, mutta kuollut jäi kuolleeksi.
Antti oli jo saanut tarpeensa uuhen kantamisesta, joten se nyt vuorostaan joutui Ellan hartioille, joka kiroillen ja meluten kahnusteli toisten perässä tuon tuostakin kompastuen. Saavuttiin vihdoin pienelle sievälle aukealle männikössä ja päätettiin asettua siihen. Kylläpä näyttivät jo toimeensa tottuneilta! Kootut oksat syttyivät iloisesti palamaan.
Se on kyllä hirmuista ettei löydy niitä ihmisiä, jotka riemulla rientäisivät ottamaan vastaan niitä uhraavaisuuksia ja kiusallisuuksia, joita muutamat ihmiset luotansa laskevat! Sehän on hirmuista, ettei löydy olentoja jotka oivaltaisivat iloita kuormien kantamisesta, joihin ei muutamat puututtaisi pienintä sormeaankaan!
"Hän on koulussa, Sir", vastasi Mr. Peggotty, pyyhkien otsaansa, joka oli hiestynyt Peggotyn arkun kantamisesta; "hän tulee kotiin", katsoen Schwarzwaldin kelloa, "parinkymmenen minutin tai puolen tunnin perästä. Me kaipaamme häntä kaikki, kun hän on poissa". Mrs. Gummidge huokasi. "Reipastukaat, äiti!" lausui Mr. Peggotty. "Minä tunnen sen syvemmin, kuin kukaan muu", sanoi Mrs.
Päivän Sana
Muut Etsivät