Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025


Siellä nainen mörkissä, suorajuovaisessa hameessaan ja pienessä nutussaan oli kuin ihminen ainakin. Mutta mitäs täällä! Tuossa nyt esimerkiksi tuo piikatyttö. Lopo katseli häntä ikkunasta, rautaristikon takaa. Joutavanpäiväinen hapsinkakkiainen. Hyi! Kuka? kysyi Riitta, Lopon huonetoveri, joka istui perempänä ja ompeli. Tuo juuri, tuo Römperin piika. Römperi, näes, oli vanginvartijan nimi.

"Minkä tähden turhanpäiten niin paljon varojamme tuhlaisimme, koskapa poikanen kyllä voi sahaa toisesta päästä vetää. Kyllä minä raastan toisesta. Ajakoon piikatyttö valtiohalkoja ja muutenkin hevosta", tuumaili emäntä. "Sinä häntä nyt olet aikahinen", sanoi isäntä nauraa tuhautellen. Sanottu ja tehty.

Ahon alta alkaa yht'äkkiä kuulua laulua. Piikatyttö nähtävästi palaa lehmän hausta. Hän ei näe minua. Hän milloin taittaa mennessään lehvän lepikosta, milloin poimii marjan mättäältä. Ja laulaa sydämensä täydestä tunteesta, luullen, ettei häntä kukaan kuule. Minulle tulee mieli mennä sinne alas hänen luokseen, saavuttaa hänet, pyytää, että hän minulle neiti nuori

Hän kääntyi puoleksi, risti silmänsä, kumarsi syvältä kerran vielä, kun joku piikatyttö heitti hänelle vähäisen lihantähteitä, ja sanoi leppeästi: "Jumala olkoon ylistetty jokaisesta lahjasta, jonka hän antaa", ja ryhtyi taas vaivalloiseen almun anoonsa, kyyryssä selin ja silmät maassa. Mutta kuinka muuttuneet hänen kasvonsa olivat!

Itse emäntä se istua körötteli ratapölkky- tai halkokuorman päällä, viedä kiidättäen niitä asemalle. Sattuiko niin, ettei emäntä itse joutanut hevosta ajamaan, sai piikatyttö sen tehdä. Pysäkin päällikkö oli ihmisystävällinen mies, ja hän oli aina apuna emännän ja piikatytön kuormaa purkamassa. Vaikka noita uusiakin hommia tuli, ei emäntä silti heittänyt kalan- ja linnunpyyntiänsä.

Mutta tuo mäti olisi pitänyt valmistaa voiksi, se menee hukkaan tuolla lailla. Niinpä kyllä, sanoi Piatta siirtyen lähempää katsomaan. Kun on keittäessä menneet ihan ympäri ämpäriä! Mitäs se piikatyttö osaisi, vaan jos emäntä itse olisi kyennyt... Tokko siellä tohtorin kotona saapi mateita? Harvoinpa niitä...

Mutta lääkäri tuli jo ovessa vastaan; siinä sai ilmoittaa ruualle pyynnön ja samassa olla opastajana. Täällä on saatu mateita, ihastui lääkäri nähdessään nostannaisen madevadin pöydällä. Saapihan ne tästä lammista, tarttui Piatta heti puheeseen. Miten lienee tuo piikatyttö osannut keittää. Taitaahan tämä tähän laatuun olla tavallista, virkkoi lääkäri istuutuessaan.

ROUVA TELJE. Onhan teillä palvelijatar tietysti? Tiettyä se on! Kukas tässä nyt jaksaisi ypö yksin, Stella kutoo ja virkkaa Kaunis hyvin on malli kankaassa! Kellä vaan on tarmoa, aina se eteenpäin pääsee! ELVIRA. Luonnollisesti, eikä meillä olekkaan mitään hätää! Meidän piikatyttö on nyt tuhma, äsken tullut maalta, mutta pyhäin perästä tulee meille oikein tanakka kankuripiika. ROUVA TELJE. Jaha!

Akkunoista kurkotti tuon tuostakin joku piikatyttö päänsä ulos katsastaakseen joko häntä alkaisi näkyä, ja minäkin tähystelin eikö sievää Anni tyttöstäkään näy vihreine kopsaneen tulevaksi. Mutta ei näkynyt vielä häntäkään, eikä ukkoakaan. Kyllä nyt oli jotakin erinomaista tapahtunut, arveltiin.

Kenties hänen mieleensä muistuivat ne onnelliset tyttövuodet, jolloin hän iloisena lintusena viserteli töitä tehdessään ja kaikissa kylän kekkereissä oli kaikkien suosima kukkanen, jonka ympärillä aina poikia monittain liehakoi, vaikka hän olikin vain köyhä piikatyttö... Kenties hän mietti sitä onnea, mikä hänenkin osakseen olisi voinut tulla, jos hän ajoissa olisi ymmärtänyt suostua niihin, jotka hänellä silloin olivat miehiksi tarjolla, eikä olisi vallatonna antautunut vaaran tielle ..., jossa hän menetti onnensa, iloisuutensa, kauneutensa, kunniansa kaikki.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät