Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Nuku äitis helmassa, siinä olet turvassa. Siinä surutonna olet niinkuin kukka lehdossa, pieni lintu pesässä. Minun sydänkäpyseni! Nuku unta makeaa, uni voimat vahvistaa. Mailman kiistatanterella usein myrskyt raivoaa, vastatuulet puhaltaa. Kukatiesi kohtaavat ae sinuakin, lapseni, oma pienokaiseni. Vahvistu, mun poikaseni! Nuku, sydänkäpyni! Vielä valvoo äitisi.
Kas niin, älä itke, sydänkäpyseni, kyllä hän tulee, kellohan on vasta kolme. Ja muuten parempi... Nyt haukkuivat koirat, risttikkoportti rämisi ja suuri esihuoneen ovi paukahti kovasti kiinni. No, kas nyt, mitä minä sanoin, siinähän hän on! Pyyhi pois kyyneleesi, tässä on hajuvettä ja tässä...
Kas, tuossa on käteni. MARIA. No niin, herra, ajatus on vapaa; mutta, kuulkaas, viekää kätenne maitokamariin juotettavaksi. HERRA ANTREAS. Miksi niin, sydänkäpyseni? Mikä on tarkoitus? MARIA. Se on vallan kuiva. HERRA ANTREAS. Soo! Luulenpa, ett'en ole semmoinen aasi, että voisin pitää käteni kuivana. Mutta mitä on tuo pila? MARIA. Kuivaa pilaa. HERRA ANTREAS. Onko teillä paljon sitä?
Varmaankin on tämä kuninkaan kirjeenvaihto Herbertin kanssa, ajatteli hän. Mutta niin ei suinkaan ollut laita. »Colette, oma sydänkäpyseni», luki hän ensimäisessä kirjeessä. Herttua repäisi äkkiä nauhan poikki ja viskasi kirjeet sohvalle. Niitä oli luvultansa ainakin kolmekymmentä.
JANNE. Erehdys, minä olen iloinen, sangen iloinen! Mitä sinulla on sanomista, sydänkäpyseni? LAURA. Ei muuta kuin että herrani ja mieheni hyväntahtoisesti tulisi pikku eukkonsa kanssa hakkaamaan sokeria illaksi. JANNE. Hyvin mielelläni, mutta annapas minulle ensin pieni suukko. Hyvä, hyvä, kyllä jo tiedän. Voi jestan, kuinka hienosti ja somasti! Nuo rakkaat lapsukaiset!
Luulenpa että tunnemme tuon kauniin roomalaisen käsialan. OLIVIA. Etköhän menisi makuulle, Malvolio? MALVOLIO. Makuulleko? Kyllä, sydänkäpyseni! Tulen sinun luoksesi. OLIVIA. Jumal' auttakoon sinua! Miksi hymyilet noin ja suukostelet noin tiheään sormiasi? MARIA. Kuinka voitte, Malvolio? MALVOLIO. Teidänkö kysymykseenne? Kylläkö satakieli korpille vastaisi?
LIISA. Minusta ne muistuttavat ruumisvaunuja. SIIRI. Kuinka Liisa voi sanoa niin kauheasti? Ruumisvaunut ja sirkushevoset! Olisipa hauska tietää, kuka uskaltaa liikkua semmoisilla ajoneuvoilla! LIISA. Kas niin, sydänkäpyseni.
J. K. Enhän tohtine Eeva-neidille lähettää terveisiä. Tämä koukeroinen kirje on maksanut minulle kahdeksan päivän työn. Hyvästi, sydänkäpyseni. 4. AURORA K
Nyt akat laskivat Ailin nurmelle levitetylle rovastinnan saalille, mihin rovastinna ryöpsähti suutelemaan Ailia ja hoki: "Voi Ailini rakas. Voi minun Ailini rakas, Ailini. Minun kultanen Ailini! Oi, oi minun sydänkäpyseni, sinä minun kulta Ailini, että vielä elät!" Siihen keräytyivät toisetkin lapset ja käsiään räpyttäen huusivat: "Eläähän Aili!
"Pikku enkelini, sydänkäpyseni, eikö totta, ethän sinä luule minua pahantekijäksi?" sanoi hän, hellästi silittäen poskeani. "Ethän voi aavistaa, miten pahanilkiset ihmiset kiduttavat minua kuoliaaksi valheellisilla syytöksillään! Oi, jos tietäisit, mitä kaikkia minun jo on täytynyt kärsiä! Ja missä hirveässä asemassa olenkaan nyt ankaran isäsi ijäiseksi hyljättynä!
Päivän Sana
Muut Etsivät