United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maahan heimosi niin toit, Geelitär, äiti sä armas; Murheet myrskysän yön taipale jätti jo taa, Rauha se vienona henki ja kaikk' oli lämpöä täynnä, Helkkyin kantelo soi, itse jo intouduit; Silmäsi kainona loit yli uljaan tunturiseudun, Heimosi laajan maan, taistit taistoja sen!
Mut sirkutus soi minun korvissain, en kuullut ma kieltoja ystäväin, vaan taivahan rantoja tarkastain minä aamuni uskohon jäin. Ja niin minä valvoin ja niin minä vuotin ja aamuni nousevan koittohon luotin ja taistelin lauluin ja kantelein yön taistoja yksiksein.
Monta jo tottakin näin sekä koin minä taistoja miesten, nähnyt en koskaan noin sotavoimaa suurta ja oivaa; miehiä kiitää kuin meren hiekkaa, lehtiä metsän 800 nyt kedoll' Ilionin joka puolta jo meit' uhatakseen. Hektor, sull' yli muist' on toimena nyt, mitä neuvon.
Kesä-yö ympäri terhentä seuloo, taivahan neiet huntuja neuloo, sinipuna-huntuja, valkeita vaatteita, tummia tuntuja, maailman-aatteita muinahisuudesta, aamusta uudesta; kuiskivat korvaan miettivän miehen, loihtivat, laulavat sankarin tiehen kukkia, kumpuja houkuttavaisia, untenkin umpuja, kauniita naisia, suvi-yön lempeä, liljojen hempeä; soittavat säveltä toistenkin virsien, soittoa pohjolan hallojen, kirsien, talvien taikaa, revontuli-aikaa, vaaroja, taistoja, surmankin vaistoja, valkeuden miekkoja, Tuonelan hiekkoja, maineita turhia, sielujen murhia, ilkeyttä tuhmaa, jättien uhmaa; näyttävät elämän kaaret ja pielet, maailman menon ja ihmisten mielet.
Ja syvään huokaa synkkä mies, jota paatinen painaa jumalten ies, mut rinnassa liekki lemmen lies vain taruja, taistoja varten: »Pois luotani, immyt puhtoinen, sua että erheessä surmais en, en syöksyisi syyhyn uutehen ja valtahan Raivotarten!»
Kyllä mä nyt viluss' yön sain muistaa siinä ja tietää, ett' oli pulloni tyhjä; ja närkästyin typeryyttäin, kun minä, herkkänä horjahtain, olin akkana ollut. Vaan toki loppui yö, taas valkeni aamu, ja taistot seurasi taistoja taas; veri juoksi, ja nouseva päivä uusia huolia toi, pois unhoon jäi pian vanhat. Saapui näin kesä taas, kesä kulki, ja seurasi syksy.
Täss' auroin, miettein, miekoilla Isämme taisteli, Ajalla synkäll' armaalla Ja tässä onnen vaiheella Tään kansan sydän sykkäili Ja vaivans kärseili. Ken tämän kansan taistoja Kivaili kertoen, Kuu sota ulvoi laaksoissa, Ja nälk' olj kylmän seurana, Sen veren kaiken juoksehen Ja maltin mittas ken. Täss' ompi veri vuotanut.