United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, mikä isku mulle, armottomin Ja kurjin isistä! Ma saatoin surmaan Mun tyttäreni lempeän ja kauniin. Niin, kaunis oli hän, ja sydämmensä Ol' rakkauden lähde pohjaton, Ja hänen kirkkahalla otsallansa Siell' hallitsipa viisauden henki. Semmoinen oli Elmani, mun lapsein, Ja kuolema tään mestarteoksen Näin äkisti, armottomasti riisti Täss' synkäll' yöllisellä kankahalla, Ja nyt hän makaa tuossa matojen Ja tuonen-toukkain saaliina. Oi mailma, elämä, sä ihmeellinen! Mi on sun tarkoitukses? Mihin viimein? Se arvoituspa kauvan askaretta On aatoksillein tuonut. Turha työ! Ei selkii pulma tää, se synkeemmäksi Vaan käypi sielun katseen edessä; Ja tulkoon mustin pimeys ja yö, Jok' aamusta ei tiedä! Hävitys Ja kuolema on päästimeni nyt, Kun armas tyttäreni kuollut on. (
Korven ukko, Hyypiöinen, istuimensa heittää, Kohden kosken pauhua hän lähtee Hienoisilla siivill' lentämähän; Tuolloin synkäll' äänellä hän huutaa, Lentää yli uneksuvan miehen, Siinä huutaa kerran huikeasti, Katoo avaruuteen öisen taivaan. Mutta silloin herää Härkä-Tuomo, Ylös pöllähtäen maasta lentää, Löyhähtääpä kerran miesi taaja.
Tuoll' viipyy vielä virran reunahalla Yks nuorukainen, muodoll' hohtavalla; Kas kuinka silmäns levotoinna loistaa, Ja katkerasta mielestänsä to'istaa, Kun suvantoon hän huomionsa kääntää Ja synkäll' äänell' nämä sanat ääntää: "Kyll' elämässä tappioita kohtaa Ja tuimaan riitaan tunteemme ne johtaa, Vaan mikä niistä sydäntä niin ratkoo, Kuin, joka rakkauden siteet katkoo. Hän toisen oma!
Täss' auroin, miettein, miekoilla Isämme taisteli, Ajalla synkäll' armaalla Ja tässä onnen vaiheella Tään kansan sydän sykkäili Ja vaivans kärseili. Ken tämän kansan taistoja Kivaili kertoen, Kuu sota ulvoi laaksoissa, Ja nälk' olj kylmän seurana, Sen veren kaiken juoksehen Ja maltin mittas ken. Täss' ompi veri vuotanut.