Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Valleilla on Salamankan Ilma leutoa ja lauhaa; Siellä armaan Donnan kanssa Nautin suvi-illan rauhaa. Kaunokaisen norjaa vartta Käsivarsin kiedon vankkaan, Sormin autuain ma tunnen, Kuinka rinnat aaltoo rankkaan. Mutta lehmuksista kuuluu Kuiske, tuskallinen melkein; Synkkä vuo tuoll' alla kuohuu Häijyin, kovanonnen elkein.
»Mutta sinähän laulatkin, Olavi, sillä sinun puheesi on laulua ja soittoa», vastasi nuori, hento tyttö autuain katsein. »Laula minulle vielä en minä muuta pyydä kuin saada näin sinun jalkaisi juuressa lattialla istua ja sinun lauluasi kuunnella.» »Jospa sinä voisitkin aina sillälailla istua!
Ja meri, täynnä hekkumaa, Eteemme aukeaa. Vaan tuonne, ah maa autuain! Oi tuonne Luojan luokse Nyt henki siivin innokkain Halk' avaruuden juoksee. Hän valloittaa tuon uuden maan, Totuus on miekkanaan. Timanttihäitä oi ken vois Kuvailla luotu kieli! On murhe, tuska, vaiva poiss', Autuutta täynn' on mieli. Auringost' auringoihin päin Me matkustamme näin.
Sinä et virka mitään, puristat vain heikosti kättäni, suljet silmäsi ja nojaat minuun. Ja tuo lyhyt hetki kotipihamme hiljaisuudessa, se oli elämämme onnellisin ja autuain. Se oli mielialojemme täydellisintä sulautumista ja tunteidemme hienointa pianissimosointua. Sitä kesti vain sen verran aikaa, että ehdimme sen kuulla ja käsittää.
Kuoliko ruusut? Ei mut on enkeli Autuain maahan Kantanut ne. Sairas on Helmi: Sen sulosilmien On palo armas Himmeä jo. Sammuiko liekki? Ei mut on enkeli Autuain maahan Kantanut sen. Kuollut on Helmi: Sen jalo henki jo Kalpean haamun Jättänyt on. Kuoliko Helmi? Ei mut on enkeli Kantanut sen. Autuain maahan Purppuraposkin, Leimuva-silmänä Autuain maass' on Helmeni nyt. Y
Ja nuoret ahot kulloittuu, Heloittaa kuuroittunut puu, Ja kun sit' ihmisrinta juo, Niin palamahan syttyy tuo. Semmoisen liekin autuain Minäkin sydämmeeni sain, Ja sydän kylmä ennen, nyt On liekkimähän syttynyt. Oi jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. Mieli ois kuin päivänpaiste, aatos huolta vailla, Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla.
Yön maasta kadotan mä pois, Ja kärsimys ja vaivaisuus Lieventyy suloisuutehen: Näin valonmaahan uutehen Jää puhdas kuolemattomuus. Maailman mikä rumentaa, Mi saastuttavi elämän, Sen avaruuden rajoista Pois karkoitan maa ihana, Kuin taivas, nähdään välkkyvän. Maa autuain näin valmis on Maan lapset siihen joutukaa! Vaan kenpä joutuu, hyljätkään Hän rumat henget syämestään: Hääkauneutta vaaditaan.
Kristus, rauhan kaupungissa Voitonmerkki voittajain, Minutkin sa sinne saata, Kahleet vangilt' irroittain, Minutkin tee osalliseks Lahjoituksist' autuain. Viel' ei lopuss' ole riita, Voimaa loppuun asti suo, Saata sitten rauhaan lapses, Taistelu kun päättyy tuo, Katso mua ansainneeksi Päästä autuaitten luo. Piinaviikolla. Wittenberg on ollut täpötäynnä väkeä tällä viikkoa.
Jumalan siunaus On pyhä rakkaus: Kun sydän sydämelle aukeaa, Elämä viinin lailla kuohuaa Ja toivonhelmet loistaa, kirkkaus Maan, taivaan täyttää, niinkuin heijastus Maast' autuain, ja aarteit' täynn' on maa. Oi, Jumalani, ellös ota pois Mua maailmasta ennen aikojaan!
Hän syleili papin polvia, suuteli hänen kättänsä kovasti nyyhkien, ja sanoen: "Tuolla ylhäällä autuain kirjossa saatte, jos ei Jumala minua hylkää, lukea myös minunkin nimeni!" nousi hän ylös ja kiirehti sieltä pois. Haluatko, lukia, kuvailemaa kuinka Leonardo mökissä jälleen tapasi sairaan Sabinan ja hänen nälkäiset lapsensa?
Päivän Sana
Muut Etsivät