Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ennen kirkkaina ja kiiltävinä kävivät pitoloissa ja huveissa, jossa saivat ihailla loistoa, nähdä hekkumaa, iloa ja riemua, nyt olivat kiertelemässä mierontiellä, jossa näkivät alhaista väkeä, kurjuutta ja köyhyyttä. Siinäpä on ruotsi ruoalla, Venäjä verolla, tuumaili Antti kulkeissamme ohi muutaman eukon poikineen.
Huoleton Olla saat, ei kenkään tiedä Sanaa kullallesi viedä!" Vuoteella he vierekkäin Istuu, milloin sylittäin; Tuikkaa lamppu valkeainen Pimeytt' ei poista vainen. Sitten sammuu lamppukin, Nainen "uhrin" sylihin Vaipuu, hän taas innokkaammin Suutelee ja autuaammin, Hurmaavaista hekkumaa Koko huone tuoksuaa, Janne raukka hurmeessansa Suutelee vaan "armastansa."
Jolloin he elivät tätä armainta, tätä autuaallisinta lakkaamattoman kosketuksen hekkumaa. Tätä täydellisen, sora-äänettömän sopusoinnun mieli-alaa, jossa ei ollut aikaa eikä paikkaa ja jossa kaikki ihmisyyden rajat tuntuivat ratkeavan. Tänään heillä oli ollut koko päivän tuollainen yhtämittainen, sydänpäiväinen hyvä hetki. He eivät itsekään tienneet, mistä se oli tullut.
Ja meri, täynnä hekkumaa, Eteemme aukeaa. Vaan tuonne, ah maa autuain! Oi tuonne Luojan luokse Nyt henki siivin innokkain Halk' avaruuden juoksee. Hän valloittaa tuon uuden maan, Totuus on miekkanaan. Timanttihäitä oi ken vois Kuvailla luotu kieli! On murhe, tuska, vaiva poiss', Autuutta täynn' on mieli. Auringost' auringoihin päin Me matkustamme näin.
Ja kuitenki, vuosia muutamia sitten, hän riehui niellen elon hekkumaa; mutta myrsky asettui ja myrskyn jälessä tuli kaunis ilma. Kiltti poika aina siitä asti, koska otin hänet huoneeseni. TYKO. Oman poikanne teiltä tempasi onni armoton? MARKUS. Hänet tappoi sota. TYKO. Ja siitä olette varma? MARKUS. Uskottava asia. Tosin haastelee maineet ristiin. TYKO. Jos hän palaisi kotihinsa takaisin?
Mutta on siinä muistojakin, jotka johtuvat mieleen, muistoja niin monesta hurmaavasta humalasta, jolloin »silm' ei näe kuin taivaan maita ja sydän juo vain hekkumaa», ja joita tekee mieli uudelleen elää. Se mieliala meidätkin valtasi. Olimme anastaneet Anteron omaan pöytäämme, joka oli katettu erääseen sivuhuoneista.
Ja Aadolf, hän luuli varjoa todellisuudeksi, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä autuaallisuudesta, jota moni nainen tuntee, nähdessään lemmittynsä tuskan ... sillä tämä tuskahan osottaa, että nainen tälle on kaikki kaikessa ... siitä hän tuntee suloista mielihyvää, joka samalla on omantunnon vaivaa ... siitä kärsii hän kipuja, jotka samalla ovat taivaallista hekkumaa.
Hänkö nauttisi näiden huulien pyörryttävää hekkumaa, Saaronin pyhää ruusua tuossa? Mutta, Joas, haa, minä varastan sun kukkaseltasi ylimmäisen hunajakasteensa pois! ARAM. Lea! LEA. Aram, mitäs teit? ARAM. Mitä tein minä, Lea? LEA. Mitä tiesin minä, mitä tiesin minä, ah, taivaan ihanuus! mitä tiesin minä? ARAM. Ja minä? LEA. Vaiti! Minä kurja punehdun ja häpeen, ja taasen häpeen ja punehdun.
"Noh, mikset jo raivoo? Ole suutuksissa. Tämä enentää satakertaisesti sitä hekkumaa, jota sydämeni tuntee; soimaa, kiroo, herjaa; minä rupeen sinua halaamaan, suutelemaan ja tulen hulluksi ihastuksesta." Tyttö pysyi äänetönnä ja hänen kasvonsa kylminä. "Ah, tahdotko kylmillä kasvoillasi minua jähdyttää?
Mitäs sitä muuta mestarille kuuluu? Syntiä ja pahuutta kuuluu... Haureutta ja hekkumaa etsii nykyaika. Ka niinpä ne sanovat... Kun tulisi mestari näistä asioista milloin puhumaan, niin siellä olisi vähä niin kuin sitä pulloon vangittuakin... Ka pitäähän sitä nyt mestaria varten pitää... Ja ainahan sitä niistä myllyn tienesteistä toki sen verran liikenee, jotta näin vanhaa miestä varten. No hyvä.
Päivän Sana
Muut Etsivät