United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Katso", sanoi vanhus hiljaa, "eikö hän ole rakastettava kuin ruusu Saaronin lehdoissa tai kuin naarashirvi Hiramin vuorilla. Hänen ruumiissaan ei ole mitään vikaa." Ennenkuin Jochem ehti vastata, kuului kapealta rautaportilta kolme hiljaista koputusta. Mirjam heräsi unelmistaan, pyyhkäisi kädellään silmiään ja riensi ahtaita kiertoportaita alaspäin.
Hän vertasi hänen lapsiansa Saaronin liljoihin ja Kidronin kukkasiin, flor es in horto Domini, ja toivotti että Salomon viisaus ja Gideonin urhoollisuus tulisi heidän ajalliseksi perintöosakseen, mutta kunnian kruunu heidän iankaikkiseksi omaisuudekseen.
Hänkö nauttisi näiden huulien pyörryttävää hekkumaa, Saaronin pyhää ruusua tuossa? Mutta, Joas, haa, minä varastan sun kukkaseltasi ylimmäisen hunajakasteensa pois! ARAM. Lea! LEA. Aram, mitäs teit? ARAM. Mitä tein minä, Lea? LEA. Mitä tiesin minä, mitä tiesin minä, ah, taivaan ihanuus! mitä tiesin minä? ARAM. Ja minä? LEA. Vaiti! Minä kurja punehdun ja häpeen, ja taasen häpeen ja punehdun.
Tapahtuipa eräänä kauniina lauantai-iltana, kun minä olin ruukilla laulamassa yhteen morsiusparia, että minun katseheni kohtasi tytön, kauniin kuin Libanonin ruusun ja suloisen kuin Saaronin liljan. Minä tunsin taivaallisen tuoksun virtailevan läpi kaikkien viiden aistimeni ja samoin oli hänenkin laitansa, niinkun sittemmin kuulin ja huomasin. Niin ihmeelliset ovat Herran tiet.
Tiedetään vain, että päivä oli lauantai, että vastaanotto oli komea, että pormestari Henrikki Pippingillä oli tukalat päivät, että kunink. majesteetti asui maaherra, kreivi Gyllenborgin luona ja että hänen majesteettinsa sunnuntaina oli läsnä jumalanpalveluksessa kaupungin kirkossa; mutta selville ei ole saatu, oliko vanha kirkkoherra Fortelius vaiko oppinut rehtori, maisteri Jonas Krook sinä päivänä kylvämässä Saaronin liljoja saarnatuolista.
Hän tähtäsi pienine, liukkaine silmineen Hannaa, mutta Hanna katsoi häneen pitkään ja totisesti, niin että toisen katse kilpistyi syrjään. "Olen kuullut, että maailman ilossa ja lihansa himossa elää täälläkin nuori väki. Senvuoksi on iloni suuri nähdessäni tämän ihanan Saaronin ruusun olevan Jeesuksen morsiamen..."
Tietysti se oli komeampaa ja ritarillisempaa. Mutta siitä oli myöskin seurauksena, että mies sortui, sillä aikaa kuin nainen eli edelleen, kukki ja kukoisti kuin Saaronin lilja... Ukko säköi sanoja suustaan kuin tulikipinöitä. Hänen silmänsä leimusivat matalan otsan alta sisäistä vihaa, katkeruutta, voimaa ja intohimoa, niin että teki kipeää katsoa niihin. Johannes istui kuin lumottuna.
Hän lueskeli ahkeraan erään runoilijan teoksia, joka lyhyellä elonajallansa oli kärsinyt paljon ja laulanut paljon, joka orjantappurakruunustansa oli saanut mitä ihanimpia «Saaronin liljoja» puhkeamaan. Stagnelius tuli hänen lempirunoilijaksensa.
Hän oli pyytänyt vaimoani lukemaan hänelle erään kohdan Korkeasta Veisusta, jonne hän oli pannut merkin. Se oli toinen luku, jossa sulho ja morsian puhuvat keskenään ja joka alkaa sanoilla: »Olen Saaronin ruusu ja laaksojen lilja» ja loppuu näin: »Kunnes päivä päättyy ja varjot häipyvät, kulje, ole kuten metsävuohi, minun rakkaani; tai kuten nuori peura Betherin vuorilla.»
Näät siellä Saaronin viherjät niitut Siintävän kaukana; korkeat palmut Kidronin rannalla Ja Hermonin himmeät vuoret Näät hohtavan taivaan all. Mutta nyt vaikenee juhlainen soitto, Alttarin ääressä seisovat vieraat; Saarnaaja lausuvi Getsemanen synkeäst yöstä Ja Sionin kaupungist.