Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Graalissa, Graalissa kevittyisi täyteen kumpunut sydän ihanana tulvana maailman ylitse. Sinne Graaliin, jossa ihminen aaltoo sydämensä suurta liikutusta. Graaliin, jossa sulanut ihminen väräjöi maailman sieluksi. Sinne on Parsifalin mieli, kun hän tunnehimmentyvänä värjyy Konviramurinsa, sieluunsärkyvän puolisonsa edessä.
kai Hafiz seurassa suurin on uljasten laulajain: hän mereen viinin ja lemmen ihan hukkuvan näyttää ain! Vain ruusuja, rypäleitä, serenaadeja, kutsuja kemuun: hänen armaansa usein näyttää ihan hukkuvan ruusujen lemuun! Sä näät, miten aaltoo rinta, miten silmä haikea hymyy, mut et, mitä katse salaa, mikä aaltojen kätkössä lymyy!
On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai on vielä talvi, viel' on hallan valta. Jo kirkkahana aaltoo avaruus, jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki, vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus ja taivas valju on ja maa on vanki.
Yksin istun rantamalla kauniin kotilahdelman, siinä istun murhemiellä alla tuomen tuoksuvan. Rinta aaltoo, aate raivoo, kuohuu kyynellähtehet: »Taattoamme, taivon Herra, meiltä sentään viene et! Vuota vielä vuosi, kaksi, jotta kasvaa siskot saa, viel' ei jaksa viljon veljet kurkihirttä kannattaa.»
Mutta miekan urho se heitti jälleen tähtiparvein taa sinitaivahalle, heitti kansalleen valon viittojaksi, soihduksi yössä. Ja on kuin ilma uusi taas hengähtäis yli maan. Paavo Cajander. Jo pääsi paistamahan Suomen päivä, jo pilvet pääsi pitkin juoksemaan ja väistyi Väinön maasta huolten häivä. Ja aamu uusi aaltoo halki maan, kuin virta, joka teljet tempas eestä ja vyöryy voitokkaana voimassaan.
Miten silmänsä säihky on sammumaton, miten kaulansa valkea, kaareva on, ja alla sen kaarevan kaulan povi aaltoo armahinen. Ja hänt' olen onneton vältellyt, mua hullua, hupsua voi! Ma hänt' olen vältellyt, väistellyt, hänet unhottaneenikin luulin jo nyt jes siunatkoon, miten sieväks hänet sentään Luojansa loi! Ei, turhiksi kääntyi tuumani mun, kun jällehen nähdä sun sain.
Ulos kohti pohjaa nuorukainen lähtee Temmellykseen myrskyjen, ja sydämmensä Urheasti sykkyy, ylös rintans kohoo, Hengittäen ilman viileätä virtaa, Niinkuin hauki veden väljän aaltoo nielee, Koska pahtehesta pataman hän pääsee. Uljaasti hän astuu, kultanummen povi Alla kumahtelee; ylös kunnahalle Käyskelee hän vastavirrass' pohjatuulen.
Ei sinunlaisesi harmaan hassun kanssa kannata enempää puhua, sinä käyt päivä päivältä äksymmäksi Vale! Oi, Herkules, lähetä meille leijonalle sopiva mies ja toinen tiikerille.» Hei, hei, mikä näky on riemukas tuo! Kuin aaltoo katsojakansan vuo! Kas, taistojat, uljaat kuin poika Alkmenan, Jo yhtenen iskevät hiekall' arenan. Vait olkaa!
Maraton, vesiin kuvastuin, on vielä alla vuoren harmaan; oi, hetken siellä uneksuin taas vapaaks muka Kreikan armaan: Kun Persialaisten haudan näin, en luullut orjaks itseäin. Siell' istui luona Salamiin maanvaltias, miss' aaltoo raumat; hän laivat luki tuhansiin, vei kansoin taistoon sotalaumat: ne kaikki tarkastukseen tuo, kun joutui yö, miss' oli nuo? Miss' ovat nuo? Ja minne, oi, jäit, maani?
Päivän Sana
Muut Etsivät