United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin hän kauvan kalliolla seisoo, Viimein aamutuuli puhaltaa, Korkee kuusi kunnahalla pauhaa; Sinnen katsoo kalliolta mies, Ja hän kohottaavi tukehtuvan rintans, Aatoksissansa hän haastelee: »Ilo elämäin on hautaan pantu, Itse murheellisna ristinä Seison haudan äänettömäl kummul. Mihen katsantoni teroitan? Mitä vartoon, koska rakentelen? Maata Tuonen, Kalman santapeltoo.
Mik' on tuo haamu haaveksiva yössä? Kuink' kalmankolkko katsantonsa on! Käs' otsaan käy, siell' ajatus on työssä, Ja silmäst' tuikkii liekki levoton; Se kilpaa tekee ukon nuolten kanssa, Ja myrskyn ääntä rintans' soinnuttaa; Mut taivaalle luo pilvet verhojansa, Sielt' täht' ei tuiki, mies ei rauhaa saa.
Ulos kohti pohjaa nuorukainen lähtee Temmellykseen myrskyjen, ja sydämmensä Urheasti sykkyy, ylös rintans kohoo, Hengittäen ilman viileätä virtaa, Niinkuin hauki veden väljän aaltoo nielee, Koska pahtehesta pataman hän pääsee. Uljaasti hän astuu, kultanummen povi Alla kumahtelee; ylös kunnahalle Käyskelee hän vastavirrass' pohjatuulen.
Kukat rintans aukasee Päivän tuulosille, Kiertoköynnös kiertelee Puitten ympärille. Joki lausuin lemmestä Juoksee hiljaltansa, Laaksoss' yhtyäksensä Toisen joen kanssa. Alppilaulu. Oi, vuoren lumi, jolle nyt Luo ilta ruskoaan! Jos tuntisit kuin sykkinyt On sydän sulle vaan. Oi! kaiku sa, mi Alpilta Nyt soit niin kauniisti, Luo vuorelta vaan surua Mun raukan mieleeni! Oi, järvi sa, kuin päilyilet!