United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhdistetyin sotavoimin käyvät kuninkaat nyt äkki-odottamatta Marion joukkojen päälle, jotka äkillisen pelon herättämässä häiriössä ensin ovat tuhon omaksi joutumaisillaan, vaan lopuksi sotiovanhusten neuvollisuuden kautta kestävät väkirynnäkön......... 97. Jatkoa tappelun kertomuksesta. Yön tullen Marius vetäytyy kahdelle kunnahalle, jotka kuninkaiden väki ympäröipi.
Moisen koivun Suomen kunnahalle Agrikola kaatamatta jätti: Kirkon, kihlakunnan kukkaseksi, Josta toivon-käki kukkuaapi, Voiman-henki kokkolinnun lailla Innon-liekin iskee ihmisihin. Niin on koivahainen kunnahalla Suomen kansan onnen oksapuuna, Kaunisteena kaiken viljelyksen.
Ulos kohti pohjaa nuorukainen lähtee Temmellykseen myrskyjen, ja sydämmensä Urheasti sykkyy, ylös rintans kohoo, Hengittäen ilman viileätä virtaa, Niinkuin hauki veden väljän aaltoo nielee, Koska pahtehesta pataman hän pääsee. Uljaasti hän astuu, kultanummen povi Alla kumahtelee; ylös kunnahalle Käyskelee hän vastavirrass' pohjatuulen.
Ulos kohti pohjaa nuorukainen lähtee Temmellykseen myrskyjen, ja sydämmensä Urheasti sykkyy, ylös rinta kohoo, Hengittäen ilman viileätä virtaa, Veden väljän aaltoa kuin hauki nielee, Koska paahtehesta pataman hän pääsee. Uljaasti hän astuu, kultanummen povi Alla kumahtelee; ylös kunnahalle Käypi vastavirrassa hän pohjatuulen.
Zaman rynnätys alkaa............................................... 57. Zaman luona taisteltaissa, hyökkää Jugurtha yht'äkkiä Metellon leiriin, jossa hän vahtien huolimattomuudesta pääsee sisälle tunkemaan. Romalaiset tapetaan tai pakenevat; neljäkymmentä miestä vetäytyy kunnahalle, jossa urhoollisesti suojelevat itseään.
Muistat kuin sinua kannoin Yli vaarojen, vesien. Uimmekin kotilahdessa Kilvaten kalojen kanssa. Kerrankin sinut pelastin, Kun jo uhkasit upota. Upotako? Miks en jäänyt Alle aaltojen syvien? KIRRI. Kätes käärit kaulalleni, Kun kannoin sinut sylissä Kukkivalle kunnahalle. Siellä nyt surutta uisin Kuin iloinen aallon impi.
TITINIUS. Toivotonna aivan Orjansa kanssa kunnahalle tälle. MESSALA. Tuoll' eikö maassa makaa hän? TITINIUS. Hän makaa Kuin olis hengetön. Voi! MESSALA. Hänkö on se? TITINIUS. Ei, Messala, se oli hän, mut enää Ei Cassiot' ole. Ilta-aurinkoinen, Kuin sinä säderuskoss' yöhön vaivut, Niin laski veriruskoon Cassion päivä! Nyt Rooman aurinko on laskenut.
Itse hän vähitellen kokosi yhteen hajalliset sotilaansa, kun vihollistenkaan häiriö ei ollut vähempi; sitten hän vei kaikki täyttä pohtia kunnahalle. Näin pelästyivät kuninkaat, paikan hankaluuden pakoituksesta, pois tappelemasta; mutt' eivät he kuitenkaan suvainneet väkensä vetäytyä kauvemmas, vaan ympäröivät kumpaisenkin kunnahan suurella joukolla ja asettuivat avaralle alalle.
Koston kovan mietti neiollensa poika nurjamieli metsätiellä: Kolmeen iltaan impyensä luokse aikonut tuo julmuri ei mennä. Työtä tehden kului ensi päivä, lauleskellen poika nuori raatoi, keveästi kuokka nousi, laski, hiki helmieli kulmillansa. Tuli toinen päivä. Laulu lakkas, kuokka unhottui ja otsa kuivi, katse kuokkijalta aina nousi yli kuusten tuonne kunnahalle, josta puiden taitse talo puunti.
Soitto vietihin visusti, kannettihin kaunihisti, miehen laatijan kätehen, pyytänehen polvuksille. Vaka vanha Väinämöinen istuiksen ilokivelle, hopeaiselle mäelle, kultaiselle kunnahalle. Otti soiton sormillensa, käänsi käyrän polvillensa, kantelen kätensä alle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulkohon jo kuulemahan, kun ei liene ennen kuullut iloa iki runojen, kajahusta kanteloisen!"