United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lausui vanha lautamiesi, Puhui suusta puhtahasta: "Mik' on virka vierahalla, Kosk' olet kovin korea, Vieras vikkelän näköinen?" Pietari pian sanoopi, Naurusuusta naukaiseepi: "Olin ennen ompelia, Taitava takin tekiä, Selän leikkasin lyhyyksi, Piirsin körtit pitkälläiset, Nostin kairat kainaloihin." Kannettihin kangaspakka, Kahen hengen kannelmoinen.
Kuut kiviä kuumettihin, kesät vettä keitettihin, salot puita poltettihin, kaivot vettä kannettihin: jo salot saristui puista, veet väheni lähtehistä olosia pantaessa, kaljoja kyhättäessä Pohjan pitkiksi pioiksi, hyvän joukon juomingiksi. Savu saarella palavi, tuli niemen tutkaimella.
Pois tulee tytölle lähtö, Erohetki ennättävi, Tästä kylmästä kylästä Katalasta Karjalasta; Ero on viinat keitettynä, Ero pantuna oluet, Kohta korjat käännettynä, Päin ulos, perin tupahan, Lappein ison latohon, Kalten karjohuonehesen. Suotta soimat nostettihin. Suotta soimat nostettihin, Kiusan kielet kannettihin, Mun päälle hyvän tapani, Päälle kuulun kunniani.
Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, itse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle. Tuotihin simoa tuoppi, mettä kannu kannettihin seppo Ilmarin kätehen. Seppo tuon sanoiksi virkki: "En ennen sinä ikänä, kuuna kullan valkeana juone näitä juomisia, kuin ma saan nähä omani, onko valmis valvattini, valmis valvateltavani." Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa: jalk' on kesken kenkimistä, toinen vieläki kesempi.
"Suotta soimat nostettihin, kiusan kielet kannettihin päälle mun hyvän tapani, päälle kuulun kunniani; sanat päälleni satoivat, puhe'et putoelivat kuin tuimat tulikipunat tahi rautaiset rakehet.
"Survottihin, jauhettihin, Leivottihin, paistettihin, Pinopuita pilkottihin, Vielä vettä kannettihin, Neitosia naitettihin, Päitä kassa kaupittihin." "Joko lien minäki myöty, Joko kaupittu katala?" "Jopa oot sinäki myöty, Jo oot kaupittu katala." "Kellen myötihin minua, Kulle kurja kaupittihin?" "Minulle myötihin sinua, Minulle kurja kaupittihin."
Soitto vietihin visusti, kannettihin kaunihisti, miehen laatijan kätehen, pyytänehen polvuksille. Vaka vanha Väinämöinen istuiksen ilokivelle, hopeaiselle mäelle, kultaiselle kunnahalle. Otti soiton sormillensa, käänsi käyrän polvillensa, kantelen kätensä alle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulkohon jo kuulemahan, kun ei liene ennen kuullut iloa iki runojen, kajahusta kanteloisen!"
Aappo paiskasi hangon perän viereen pystyyn ja arveli: "Vain kuin mie olin ennen nuorra miesnä, niin kolmell' neljäll' hevosell' vejätettihin, viisill' kuusill' sapiloill' kannettihin; kolme syltää pitk' oli hangon varsi ja mie vielä kolme syltää perässä hyppäsin ja sentään huusin myötäänsä: tuokaat rukoja! tuokaat rukoja!"