United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
ASSIR. Kihloissako? ELIAB. Niin. Asaria onkin miesten mies Ja Ester kaunein Israelin impi. ASSIR. Ai, ai! Ma sanon, hyvä naapuri: Tuo silmäin säihky, hehku poskien On tähän aikaan Samariassa Niin vaarallista tavaraa; ei niitä Noin julkisesti näyttää saisi. Käy! Me emme tahdo heitä häiritä. Kun saaliin tuontiin sotatanterelta Sain tänne lähteä, en aavistanut Sua täällä kohtaavani, kukkani.
Ruusut owat waalenneet hänen poskiltansa ja hänen ihanain silmäinsä säihky on sammunut. Sano, woitko tässä auttaa, woitko jälleen walaista hänen synkeän mielensä?" "Minäkö, teidän herruutenne? Minä olen mitätön heikko ihminen, enkä mitään woi. Tiede se on, tieteen woima on ainoa, jolta apu on saatawa, ja tieteelle, kuten tunnette, ei ole mitään mahdottomuutta."
Ja kasvot Hämeen immen On hällä kainommat Kuin laaksot, metsälammet Hämeessä hohtavat. Silmäinsä sulo, säihky Kuin Savon tyttären, Saimaalla päivän nousu Ei niin lie herttainen. Ja mainitsenko tukkaa Niin tumman ruskeaa, Kuin salohon syys-ilta Sulattais purppuraa. Vaan armain aartehista On sydän kultani, Kuin Suomen naisen sydän: Sulouden temppeli.
En rohkenisi kuitenkaan nostaa werhoa, joka sen wielä peittää, waan mitä ja milloin wiwahti päähäni tämä salainen aate niin sinä se olit, sydämmeni rakkaus, Anna, sinun ihanain silmäisi säihky walaisi eteeni uuden tien sillä hetkellä, jolloin wiskasit hennon olentosi minun ja murhaawaan pistoon ojennetun teräwän raudan wäliin silloin, Anna, wiwahti sieluni läpi tämä salainen aate, jolle elämäni pyhitän.
Vannotan pilviä, tähtiä, vannotan kukkasta maassa, Vannotan kosket ja hongat kaikk', kaikki kostoa soi! Katkea kahle! Voimasko suurempi henkeni voimaa? Ruostu jo rauta! hohoi säilänä säihky nyt! Kiidä pilvistä maahan, nuoli! Ukkonen jyskää! Hattarat haljetkaa! vaaru, vapise maa! Nouskaa, untelot! Tää, tää on orjien kunniapäivä, Vapautt' ääneni soi! vapaus, vapaus, oi!
Jo taasen hiihtää impi, Ja lumi tuoksahtaa, Kun poiss' on uljas ryhti, Ja jalka horjahtaa, Ja liepehet, jotk' äsken Tuulessa leikkien Löyhyivät, vuotaa vettä, Vavahtaa kätönen. Ja silmän sulo säihky Jo sammuu kyyneliin, Ja kyyneleistä kylmä Luo lumen vaaleviin Poskihin helmilöitä Oi, julma kylmyys voi! Ken sulle julman vallan Ja ankaruuden soi? Ah!
Se viattomuuden viedä voi ja uskon, joka suuria loi, se mielen uljaan murtaen veret hyytää nuoren sydämen. Siis säihky sa kiiluvin kipunoin! Lyö vasara kaikuissa kallioin! Käy surmaan suku inehmon ja meidän, oi, maa taas kerran on! KEV
Tämän päivän kamala ikävyys ei koskaan muistostani murene: päivä paahtoi ankarasti päällemme, hyönteiset työnsivät pistimensä parkitun ihomme huokureikiin, veden säihky milt'ei silmiämme sokaissut. Kuinka tästä hengissä pääsimme, en käsitä; mutta yksipintaisesti ihminen elämässä riippuu, ja kestimme kuin kestimmekin joka mies.
Neljästoista vuos' on riemun; Joutuu viides-, kuudestoista, Amor tulee, tuopi liemun, Silloin kaikk' on toisenmoista. Leimun säihky ainokainen Paljo murhemieltä tuottaa; Jousen viima vieno vainen Terve sydän verta vuotaa. Ilovirs' ei suusta raiku, Rauha, riemu karkajaapi, Toivon, naurun kesken haiku, Silmäpeilin sumentaapi.
Miten silmänsä säihky on sammumaton, miten kaulansa valkea, kaareva on, ja alla sen kaarevan kaulan povi aaltoo armahinen. Ja hänt' olen onneton vältellyt, mua hullua, hupsua voi! Ma hänt' olen vältellyt, väistellyt, hänet unhottaneenikin luulin jo nyt jes siunatkoon, miten sieväks hänet sentään Luojansa loi! Ei, turhiksi kääntyi tuumani mun, kun jällehen nähdä sun sain.