Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Eikä minulla vielä suinkaan voi sanoa olevan "aivan tavatonta runokykyä." Mutta minäkin innostuin heittämään hansikkaani tätä materialistista aikakautta vastaan. Välttääkseni kirjallista lapsenmurhaa, täytyy minun julaista runokokeeni, vaikka sitä voidaankin moittia itsenäisyyden puutteesta, se kun on syntynyt minun ollessani Leimun "Kevät-Unelmain" vaikutuksen alaisena.
Mieleni on raskas, mä itken yöt ja päivät; aikaa sitten riemut ne vieraiks mulle jäivät: mä hyljättynä yksin saan kuormaani kantaa, ja säälin sulo hoivaa ei kenkään tahdo antaa. Lemmellä on auvot, ma tunsin sen leimun, lemmellä on murheet, ja tuskihin se vei mun; mun vertyy sydän kuiviin, ma vuodosta haavan jo herpoovan sen tunnen ja rauhaa pian saavan.
Joskus oli myös sattunut, että hän oli Heikin kasvojen ilmeessä ollut näkevinään vilahduksen, ilon leimun, joka ei ollut Jumalasta. Mutta silloin hän luulotteli, että piru toi hänen mieleensä sellaisia epäluuloja. Nyt oli Heikki, kuin tahallaan kuolemaa hakien, uhkarohkeana hukkunut koskeen, ja hänen poikansa oli pelastunut. Iisakki tuli kuistille, missä Kero-Pieti istui.
"Mitä sinä sitte tyhjää aina hätäilet ja tuskittelet? Enkö minä ole monasti sanonut, että tämä maailma kuitenkin on paras, mitä nykyjään on olemassa!" Runoilija Leimun ja minun. V. 1888 ilmestyi eräs harvinainen kirja, nimeltä: "Kevät-Unelmia. Koelmoi Leimu." "Esipuheeksi" sanoo tekijä "tietävänsä varsin hyvin, ettei nykyaika ole lyyrilliselle runoudelle suotuisa.
Vakuutettuna siitä, että tuo luotettava suojeluskeino oli käsillä, hän otti poveltaan esille pergamenttikäärön, joka oli täynnä kreikkalaisia kirjaimia sekä taikakoukeroita, kohensi kekäleitä takassa ja viritti semmoisen leimun, että hän sen valossa saattoi nähdä kaikkien ympärillä istuvien sekä makaavien kasvot ja asennot hän näki raskaasti, syvästi nukkuvan Skotlannin soturin, joka makasi liikkumatta, karkeat kasvot värähtämättä, niinkuin vaskesta valetut.
" mailla Pohjan kaukaisilla, joit' iki- vaivuttaapi jää." Sama runohenki elää vielä siellä täällä kansan keskuudessa. Niinpä kerrankin saunamuija kysyi minulta: "Kaarko-herra tahtoo paatia, vai lauteilleko herra männöö?" Nero tarttuu, sanotaan. Minuunkin on Leimun runohenkeä tarttunut pieni osa, tosin niin äärettömän pieni, että ujostuttaa.
No, mitä vastaat?" Hirmustuen kuuli Tahvana herransa esityksen. Hän ymmärsi, mistä tämä esitys oli alkunsa saanut, hän näki leimun hovin herran silmässä, joka hänelle sanoja paremmin kertoi sisarensa vaaran.
RANSKA. Oi, Cordelia, Ihanin impi, köyhän' olet rikkain, Lasteena kallein, hyljättynä rakkain, Sun ja sun avus tässä valloitan; Lie laillist' ottaa minkä hylkää muut. Oi, taivaan ihme! Ylenkatseen jää Minussa lemmen leimun sytyttää. Osaton tyttäres, tuo mulle suotu, Nyt kauniin Ranskan haltijaks on luotu. Nevainen Burgund kaikin ruhtinoineen Mult' armast' aarrettan' ei ostaa voine.
"Mull' on se soihtu, joka elos' yöhön Luo leimun veriruskean", hän lausui. Sen kuulen vielä, korvissani soi se Läp' unettoman yön ja päivän hälyn. Vihdoinko edestäni, kohtalo, Sä verhos nostat! Isä, äiti, koti! Suloiset sanat! Lausuani oudot. Tää onko unta, unta pettävää? Mun koko sielun' odotust' on, aistit Yhdeksi sulaa: kuuloks. Kello lyö! Kolmas kohtaus.
Neljästoista vuos' on riemun; Joutuu viides-, kuudestoista, Amor tulee, tuopi liemun, Silloin kaikk' on toisenmoista. Leimun säihky ainokainen Paljo murhemieltä tuottaa; Jousen viima vieno vainen Terve sydän verta vuotaa. Ilovirs' ei suusta raiku, Rauha, riemu karkajaapi, Toivon, naurun kesken haiku, Silmäpeilin sumentaapi.
Päivän Sana
Muut Etsivät