Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ma kuvitellut oon kirjaimeksi vain itseni, pieneksi, vähäiseksi. Olen pieni kirjasin tiedoton, jolla Kohtalo kirjansa latova on. Mut mihinkä sanaan saan kunnian tulla, ei tietoa, aavistust' ole mulla. Kova taivas yllä ja yksinään saan käydä elämän vilinään. Saan hetkisen hyppiä kartanolla. Saan polkea muita, saan poljettu olla. Jos osaton olen, niin itkeä saan. Ei kielletä, mutta ei autetakkaan.
Matkani suunta kulki nyt poikkimaisin, ja tiet oliwat niin eksyttäwiä ja sekawia, että minun täytyi ottaa opas. Sywiin ajatuksiin waipuneena istuin reessä, ja opas ajoi hewosta ja lauleli hiljakseen mielilaulujansa. Hän oli nuori mies ja näkyi olewan aiwan osaton tämän maailman murheista. Semmoinen aika on onnellisin aika ihmisen elämässä. Koko taipaleella emme waihtaneet siiwoon kahta sanaa.
TIMOTEUS. Tässä melakassa tahdon olla osaton ja pakenen sisään, koska vannoa en tahdo toverieni päälle. ANTON. Viaton olen minä. TOMMI. Juo kuitenkin oltta kanssamme. He tulevat. Olkaam valmiit. Ensin toki vähän välipuhetta, mutta jos ei hyötyä siitä, niin väkivalta. 1:N SOTAMIES. Taidammeko antaa tapahtua mitä tapahtuu, me, joiden tulee suojella yleistä rauhaa?
Vaan tekopyhä pakenee, Hän varsin pelkää, vapisee. Hänellä oma pyhyys on; Hän tästä siis on osaton. Hän elää omass' uskossaan; Ei Herra häntä tunnekkaan. Valvokaa ja aina rukoilkaa! Mailman iloissa Salaa saatana Aina vaikuttaa, Pyytää saavuttaa Sielun satimeen, Iloks itselleen. Muista, sielu, se! Valvo, rukoile! Mailma kavaltaa, Voi sun langettaa.
Etsiessään ainepuuta kanteleeksi, kuulee Wäinämöinen koivun itkevän ja kysyy siltä: »Mit' itket, ihana koivu, Puu vihanta vierettelet, Vyöhyt valkea valitat?» Siihen vastaa surullinen koivu: »Vajauttani valitan, Kun olen osaton raukka, Tuiki vaivainen varaton Näillä paikoilla pahoilla. Osalliset, onnelliset Tuota toivovat alati: Kesän kaunihin tulevan, Suven suuren lämpiävän.
AALLOTTARET. CHRYSEIS tulee paeten. CHRYSEIS. Zeus, miss' olen ma? Luonto kauhun kalpea, osaton, vuoret pilven korkuhiset, jotka itse luonto tänne muistomerkeiksi kohotti mennehestä loistostansa. Lumikentät aivan aavat, äänettömät, jäljettömät! Kuinka löydän ma kotihin, pääsen luokse puolisoni? Lie täällä jumala joku? AALLOTTARET. Sa Kypron tähti, sa poissa ollut, sa kauvan kaivattu etkä tullut!
Raivolan kihlakunta oli kauan ollut epätasaisesti rasitettu sotamies-ja'on suhteen, jota jo monet herrainpäivät oli koetettu parantaa. Ollin toimista oli ojennus päätetty, mutta ei toimeenpantu ennenkuin nyt, jonka tähden asiasta tietämättöminä luettiin tämä Koposen ansioksi, vaikka hän siinä oli ihan osaton. Samoin pari muutakin paikkakuntaa koskevaa asiaa.
Hänelle en henno kertoa kaikesta, mikä minua painaa. Hänelläkin on kyllä oma ristinsä kannettavanaan, ei kukaan ole osaton. Minulla ei ole halua mihinkään ja minä otan vastaan sekä surulliset että iloiset päivät ja säilytän ne kaikki muistissani.» Sydäntäsärkevän eron jälkeen Porvoosta ja runoilijasta Emilie Björkstén muutti keväällä 1849 pysyväisesti Savijärven tilalle Sipooseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät