Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mari ihastui niin noista Jaakon tuomisista, ett'ei ollut tietää mitä teki. "Sanoinhan minä sen. Tyhjää sinä hätäilet ja murehdit. Voi, moi, liika hyvä sinä olet Jaakko, millä minä voin sinun hyvyytesi palkita. Aivan minun tähteni otit tuon tytönkin vielä elättääksesi", puheli Mari innoissaan ja iloissaan, kun tuommoiset mahdottomat ruokavarat oli tiedossa. Jaakko lähti heti urakkatyöhönsä.
Kun Jeanne oli saattanut heidät heidän huoneeseensa, poistui hän omaan huoneeseensa itkemään, niin masentunut ja toivoton oli hän nyt. Sitten meni hän uudelleen isäänsä tapaamaan, heittäytyi hänen kaulaansa silmät vielä täynnä kyyneleitä ja sanoi: Voi, kuinka äiti on muuttunut! Mikä häntä vaivaa, sano, mikä häntä vaivaa? Isä hämmästyi kovin ja vastasi: Niinkö?! Turhia hätäilet!
Minä en voinut muuta lausua puolustuksekseni kuin: »en minä ole sitä ottanut». Mutta se ei tyydyttänyt päällekantajaa. »Näkeehän sen, koska niin punastelit ja hätäilet, että sinulla se on silain avain, ja eihän se mihin ole joutunut, sinä kun illalla korjasit hevosen värkit.
Ja löyhkeliinin sanoi olevan siellä tätisi luona. No, mitäs muuta, minä tänne. HELMI. Mutta hyvänen aika Hyvänen aika, hyvänen aika Mitä sinä hätäilet ei tässä ole vaaraa pikkuistakaan HELMI. Eläpäs, eläpäs Noo, Renne sinä, ole nyt hurjastelematta. RENNE. Hurjastellaan pois, niinkauvan kuin olemme nuoria, vanhoilla päivillä on kyllä aikaa viisastella. HELMI. Vehnäset palavat uuniin. Herkiä!
Sinä syökset itsesi onnettomuuteen, Topra, ja viet nuo toiset mukanasi TOPRA-HEIKKI. Sitäkö sinä hätäilet? Ooh, mitä vielä! Ei tässä vaaraa ole, tuskin tuleekaan. Pakenetko sinä minua? Kuule, tyttö! Jos sinä kauvan vehkeilet, niin sieppaan sinut syliini. MATLENA. Mene pois! Kuinka voit ruveta ilveilemään heti samassa kuin puhut niin tärkeistä asioista. Mene, ja anna minun olla.
"Mitä sinä sitte tyhjää aina hätäilet ja tuskittelet? Enkö minä ole monasti sanonut, että tämä maailma kuitenkin on paras, mitä nykyjään on olemassa!" Runoilija Leimun ja minun. V. 1888 ilmestyi eräs harvinainen kirja, nimeltä: "Kevät-Unelmia. Koelmoi Leimu." "Esipuheeksi" sanoo tekijä "tietävänsä varsin hyvin, ettei nykyaika ole lyyrilliselle runoudelle suotuisa.
HECTOR. Se on jo tehty. ACHILLES. Hätäilet; sua vielä kerran tutkin Kuin ostokasta, raaja raajalta. HECTOR. Mua selailet kuin satukirjaa vain; Minuss' on enemmän kuin sinä hoksaat. Miks silmäs ihan työnnät minuun noin? ACHILLES. Sanokaa, taivaat, mihin ruumiin osaan Lyön surman iskun? Tuohon, vaiko tuohon? Ett' osoittaa ma voisin haavaa, näyttää Sen aukon, mistä suuren Hectorin Pakeni henki.
Te kiusan henget, te saatatte mun riiviöön, etten enään huomaa mitä teen ja lausun. Oletko nähnyt tätä? Sano sano, sinä onneton. TOMMI. Olen olen, ja vielä hullumpaakin, herra kapteeni, jaa monin kerroin hullumpaa, niinkuin koska aukenee pussin-suu ja poikaset ryömii rannoille. Silloinpa täydet käsissäs; sä hätäilet ja keikahtelet, keikahtelet etkä tiedä mihen ensin käännyt.
Mikä konsti tässä on. Sinä vain suotta hätäilet. Noin sen pitää käymän, noin, ja noin. Kas, tuossa noin. Pane se kauniisti käsivarrellesi. Ja nyt turskisti anniskeluun. Kannattaakin poikain ylpeillä, kun on tuommoinen kangaspakka hartioilla. RISTO. Kun ei vain Johanna tulisi meitä tiellä vastaan. Syntyisi siinä pieni kahakka, ennenkuin ohi pääsisimme.
'On, on', vastaat sinä. 'Kyllä jo myönnän ettet satuja kertonut. 'Ja yhä somenee! Kuuletko kuinka tuolta mäen takaa kajahtelee kirveiden kalke ja kiirii kuin tervehdys meitä vastaan? Nyt meidän pitää mennä miehiä katsomaan! 'En minä, en minä, kyllä jo uskon! hätäilet sinä. Mutta minä vastaan että kyllä meidän täytyy ja että sinä saatkin pysytellä loitompana.
Päivän Sana
Muut Etsivät