Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Meillä on pitkä muuttomatka, mutta eipähän tavarat haitannekaan. Enemmän kuin kuusi peninkulmaa saamme taivaltaa, ennenkuin olemme kotonamme. Enemmän kuin kuusi peninkulmaa! Aivan toisessa maailman ääressähän se sitten on! On sitä vielä ilmaa etempänäkin, eikä se ole sen loitompana kun Kuurtajanjoen suulla, Koutajärven takana, ei kaukana Koutajärvestä.
Loitompana seisoi rikas tyttö, joka oli luvannut tulla haavoitetun morsioksi, mutta hän ei puhunut mitään, seisoi vaan ovella katsellen huoneeseen. Silloin suhahti viileä tuulahdus ovesta hänen vieressään ja samassa seisoi Kalmatar haavoittuneen vieressä. Kauhistuneena peräytyi nuori morsian ja kaatui tunnottomana kartanolle.
Isäntä neuvoo ottamaan viljelykseen koko alan tästä pirtiltä tuonne lammelle. Junnusta olisi parempaa peltomaata vähän loitompana, mutta isäntä arvelee, että aina se on pelto paras hoitaa nurkkajuuresta käsin. Ettäkö minäkin kerran pääsisin isäntämiesten arvoon, ettäkö minuakin kerran olisivat pakotetut oikeana ihmisenä kohtelemaan? ajattelee hän isännän mentyä.
Sitte me odotimme muutamain varjoavain puitten suojassa niitä kabufirejä eli päämiehiä, joiden meitä piti viedä kuninkaan luokse. Meidän takanamme seisoi seurueemme ja joukko kaupungin asukkaita katselemassa, ja vähää loitompana oli iso joukko kabufirejä ja sotamiehiä. Ensimmäinen päämies, joka heidän joukosta luoksemme tuli, oli pääkaupungin ylhäisin virkamies. Hänen nimensä oli Bope.
Minä vein häntä kuin vento vierasta, kaikella maltilla ja sävyisyydellä, en ollenkaan pusertanut rintaani vasten. Hän tuntui haluavan olla loitompana. Franseesin loputtua saatoin hänet paikalleen ja kohteliaasti kiitin. Hän ei vastannut mitään, vaan surullisesti katsahti. Minä riensin herrojen puolelle, iloisena ja tyytyväisenä asiani hyvään ajamiseen. Seuraavana aamuna kivisti päätäni.
Mérimée oli jo lapsuudestaan saakka ollut heikonlainen terveydeltään. Nuoruutensa parhaimpina päivinä ei hän juuri mitään sanottavasti kärsinyt, mutta jo 39 vuotiaana näemme hänen valittelevan spasmeja, pyörtymystä ja kauheaa päänkipua sekä pelkäävän joutuvansa pian Proserpinan vieraaksi. Säännöllisellä elämällään ja alituisilla virkistysmatkoillaan piti hän kuitenkin tautia loitompana, vaikka kyllä tuon tuostakin kärsi mitä hän nimitti "blue devils" ja "humeurs noires". Varsinkin syntymäpäivinä häntä nämä synkät mietteet näkyvät vaivanneen vanhemmaksi tultua, jos hän matkoillaan ollessa vielä oli pakotettu viettämään ne ypö yksin jossakin majatalossa. Niinpä tapasi hänet esim. syyskuussa 1852 virkamatkalla Moulins'issä ollessa sellainen "congestion cérébrale", että hän jo luuli viimeisen hetkensä tulleen. Ja silloin joutui hän mietiskelemään kuoleman mietteitä. "J'étais dans un état de prostration physique et moral qui me rendait la moindre excursion horriblement pénible. Je sentais bien quelque ennui de passer dans un monde inconnu; mais ce qui me semblait encore plus ennuyeux, c'était de faire de la résistance. C'est par cette résignation brute, je crois, qu'on quitte ce monde, non pas parce que le mal vous accable, mais parce qu'on est devenu indifférent
Katsojan jalkojen alla lehtipuiden latvat leviävät vaaleanviheriäisenä verhona, jonka takaa paikoin välähtelee ympäri suikertelevain järvien sinertävä vesi. Loitompana kohouupi harjuja harjujen takaa; niiden selänteillä vaihetellen haamoittaa harmaita kyliä, kellertäviä viljavainioita ja vihanta viidakko.
Aamutyynessä kun poikki järven Kellot ensin soivat, heikko kaiku Ukon korviin kaukaa kumahteli; Kirkolt' olevansa loitompana Huomas hän, kuin maalta lähtiessään, Toinen kerta soitettiin ja kolmas, Loitompaa vaan yhä soitto kuului. Korkeuteen silmäns' ukko nosti Sumu-ilmoihin, ikäänkuin kysyin, Toivotonna, voimaa vailla, tietä.
Pinnasen vanha mummo Sievä Magdaleena sattui kulkemaan vähän loitompana ohi, sattui kuulemaan oudon vaakkumisen, näki kaksi pojan näköistä olentoa yksinäisen ladon katolla ja huudahti säikähtyneenä: Herra isä siunatkoon...! Pahahenki on katolla! Kauhistuneena hän läksi juosta hynttyyttämään mökillensä. Esa huomasi sen ja huudahti: Katso Otto...! Akka juoksee! Mummon juoksu huvitti heitä.
Välistä peittyi aurinko kokonaan sen taa, niin että musta varjo kattoi maan, välistä paistoi se savupilvien hienotessa milloin punaisena, milloin keltaisena kiekkona niiden lomasta. Naiset alkoivat itkeä ja valittaa, ja silmiään peittäen nyykähtivät heistä jo toiset maahan, polvilleen langeten. Miehiä seisoi ryhmä vähän loitompana, ja he näkyivät jotakin neuvoa pitävän.
Päivän Sana
Muut Etsivät