United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta sillä välin kuin odotimme, minä en voinut olla huomaamatta, kuinka säyseänä kansa pysyi. Tuhannet ja taas tuhannet, kaikki kuuntelivat yhtä ainoata miestä, niin ääneti, että olisi voinut selittää oman hengenvetonsa.
Notkistan polveani, rukoillen tulevaisuutenne puolesta ja sanoen teitä tervetulleeksi näille iloisille palajaisille! KUNINGATAR. Me kiitämme teidän armoanne, jota turhaan odotimme tuloa tehdessämme. Nyt toivomme että saatatte meitä porvarien juhlalle, tällä hetkellä otamme puhuttelijoita vastaan. NELJ
Mutta meidänhän oli aikomus myöhemmin tavata kaikki kolme toisemme hänen atelierissaan. Me odotimme kyllä, selitti Liisa. Mutta sinua ei kuulunut sinne ja sitten me menimme illalliselle. Minä kävin kyllä siellä, väitti Johannes. Mutta atelieri oli pimeä eikä kukaan tullut minulle avaamaan. Siksi ettei siellä ollut ketään.
Me siis odotimme ja keskustelimme keskenämme niistä, mitä oli puhuttu, ja tutkimme ne uudestaan, mutta myöskin haastelimme siitä suuresta onnettomuudesta, joka oli meille sattunut, varmasti vakuutetut kuten olimme siitä, että meidän nyt tuli orpolapsina elää jälellä olevan elämämme, kun oli meiltä ikään kuin isä pois-riistetty.
Jokaisessa tienristeyksessä piirsimme nuolen nietokseen, ohjeeksi jälestäpäin tuleville metsästäjille, joita odotimme kaupungista tuleviksi. Jäällä olivat kaikki neljä useissa paikoin kulkeneet rinnakkain tien kanssa yhtäsuuntaisesti.
»Hyvää päivää, Lilli», sanoi Arvo, ja tuli, maksettuansa kyytimiehen, Lilliä tervehtimään. Kun hän eteiseen ennätti, olivat siellä jo eversti ja everstinna sekä Aksel hänelle tervetuliaiset sanomassa. »Kaikin sinua hartaasti odotimme», lausui everstinna, »mutta Lilli ensiksi kuitenkin huomasi, että tulit». »Odotitte! Mistä tiesitte minua odottaa?»
Esitäntö kentällä odotimme monta tuntia kunnes sanansaattaja, eräs kenraali viimein palasi Konstantinopolista tuoden sultanin omakätisen allekirjoitetun San-Stefanon rauhansovinnon.
Wilcox oli täysinpalvellut yliopiston rehtori, jonka rapistunut mieli oli täynnä kaikenlaisia käsityksiä ja asioita, jotka olivat olleet nuoria v. 1870 ja joita hän ei ollut sen jälkeen tarkistanut. »Minut oli kutsuttu», virkkoi isä. »Minua oli lähetetty noutamaan.» Hän pysähtyi, ja me odotimme. »Se oli mainiosti järjestetty, minä myönnän sen. Minulle annettiin nuhteita. Minulle!
Sellaista ja muuta puhuttiin siinä luulossa, että minä olin venäläinen. Nyt esittelivät he että minä, sill'aikaa kun odotimme, tulisin heidän pienille aluksillensa, jotka olivat kylän edustalla. Me astuimme siis veneesen, mutta soudimme karille, jonka tähden mies ratsasti veteen, auttaaksensa meitä irti.
Emme yrittäneet ruumiinpainollamme ovea avata, vaan asetimme täälläkin olevat kivet ylimmälle astuimelle, ja ovi avautui hiljaa ja tasaisesti. Odotimme hyvän hetken. Ovi pysyi avoinna. Nyt uskalsimme astua oviaukon läpi. Olimme jotenkin suuressa ristiholvikattoisessa huoneessa, joka muodosti rakennuksen ylimmän osan.