United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
HANNA. Aa aa sinä puristat minut kuoliaaksi! Herkiä jo, hyvä lapsi, muuten menee henki. ELISABETH. Tule nyt tänne, että minäkin saan nähdä, tänne sohvaan istumaan. HANNA. Ette usko, kuinka hauskaa on päästä kotiin! En minä malta, mamma, istua, en, en! MAIJU. Mutta minä kun en vieläkään tahdo saada päähäni, että Hanna on tuossa! Että, hän tosiaankin on tuossa! Olen kuin pyörryksissä.
Maria ei kuullut enempää. Hän sävähti punaiseksi ja käsi putosi hervottomana alas. Sitäkö kymmenmarkkasta se nyt lähetti perimään? En kuule. Liisa, herkiä, jumalan luoma, eihän se sinun kiljumisestasi kumminkaan välitä. Sanomaan, että mitä? Että jos miehenne tulisi käymään hänen puheillaan. Sepä on työssä nyt. Tulkoon sitten illalla työstä päästyään. Kyllä sanon. Poika meni.
Antti, etkös herkiä, suuri poika ja Aino samoin, äiti antaa teille vitsaa, Lyyli kulta, elä itke pienein, elä mene nyt sisään, Antti, pian, minä olen ihan hukassa Näin puhelin tuskissani ja hyssyttelin Lyyliä käsivarsillani. Antti seisoi vielä siinä, hän ei oikein tajunnut. Mitä ? Onko Agnes onko neiti Werther jo tullut. On, on, mene pian. En tiedä, mikä minut pelastaa, Marikin on ulkona.
Saan sen vuoksi ilmoittaa teille, herra maisteri, että jos ette herkiä tyttöä ahdistamasta, niin täytyy minun lähettää hänet pois luotani. Vuorela. Kiitoksia tiedonannosta! Silloin minä häntä seuraan. Neiti Kortman Myöskin teille, maisteri Lassinen, olisi minulla muutama sana sanottavaa, vaikka se ei kumminkaan taida mitään hyödyttää.
"Etkö herkiä vinguttamasta sitä helvetin lasten tahtirumpuasi Jumalan juhlapäivänä!" karjasi hän toistamiseen. Pekka ravautti silmiään katsoakseen, kuka sillä tavalla uskalsi pelimannille puhua, vaan kun hän huomasi Syrjälän isännän vihasta punoittavat kasvot, alkoi hän heti laitella viuluansa pussiin.
Sun sydämes on noiden vallassa, Joill' ovat kasvot niinkuin antura Ja suussa surullinen ulina. Siis pidä heidät, mutta lsebel Ei ystäväsi enää olla voi. AHAB. Jo herkiä! Sa raastat sydäntäni! ISEBEL. Sa etkö raasta mua. Joka isku, Mi Baaliin tähdätään, se minuun sattuu. Niin työläs kuin on lämpöä ja tulta Ja huminaa ja tuulta eroittaa, Niin työlästä on Isebel ja Baal Eroittaa toisistaan.
Antti ei tauonnut, korotti vaan ääntään ja jatkoi, mutta Eevi myhähti ja nyökkäsi päätään Annalle myönnytykseksi. Täälläpä ahkeria ollaan, kuului miehen ääni ovelta. Elias sinne oli ilmestynyt, ja Eevi näki heti ensi silmäyksellä, että hänellä oli jotain tärkeätä puhuttavaa. Niinhän täällä, vastasi Eevi. Tulkaa istumaan, Elias. Herkiä nyt, Antti, vähäksi aikaa.
Ja minä en pyydä heiltä anteeksi, en vaikka! Pyytäkööt ensin he anteeksi. Anni Tavastilta ja Olga Nyströmiltä ELISABETH. St, hiljaa, hiljaa! Kyllä sinun täytyy, lapseni, totella pappaa. Ja herkiä itkemästä nyt, muuten silmäsi turpoavat. »Elias Lönnrot» saattaa tulla tuossa paikassa. Kas niin, nyt on minulla matto valmis, mutta sinun kukkasi ovat vielä kaikki hajallaan.
MATLENA. Elä keskeytä, anna Topran kertoa. TOPRA-HEIKKI. Insinyöri työntää laatikkonsa kiinni taas. »Nooh?» ilkuin minä, »eipäs siellä tainnut revolveria ollakaan». MIKKO. Ja me kaikki nauramaan siellä takana, täyttä suuta. TOPRA-HEIKKI. Mutta sitten, se peeveli, viskasi ikkunan auki ja alkoi huutaa kadulle: »Poliis, poliis!» »Nyt herkiä hyvällä», minä varoitin. Vaan ei pahuus totellut.
PORMESTARINNA. Sinä et saa tuollaisia ilveitä pitää! Tuo on rumaa. Jos et sinä herkiä, niin minä sanon papalle, kun hän tulee kotia! ELLEN. Tietääkö mamma, mitä se nyt tekee? Se halveksii. PORMESTARINNA. Hyvä isä tuota tyttöä! Mistä se niitä saakin tuollaisia ilveitä? Ja kun se on niin itsepäinen! Mutta Aleksandra, missä hän on? Mitä sinä nyt luet? No yhäkö sitä!