Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Armas ompi Ahdin mailla Olo oiva Aaltolassa; Tääll' on vuoret, kullan vuoret, Tääll' on laaksot, lemmen laaksot, Täält' ei nouda nuodemiehet, Raasta rautaiset ritarit Väen vienoa vihille, Pakon sulhasen sylihin.
Sun sydämes on noiden vallassa, Joill' ovat kasvot niinkuin antura Ja suussa surullinen ulina. Siis pidä heidät, mutta lsebel Ei ystäväsi enää olla voi. AHAB. Jo herkiä! Sa raastat sydäntäni! ISEBEL. Sa etkö raasta mua. Joka isku, Mi Baaliin tähdätään, se minuun sattuu. Niin työläs kuin on lämpöä ja tulta Ja huminaa ja tuulta eroittaa, Niin työlästä on Isebel ja Baal Eroittaa toisistaan.
Kaitse, Luoja, köyhän karja, kaitse köyhän siemen, että kauan kukoistaisi väki Väinön niemen; jos et suone tyyntä säätä, suonet tuulta lauhaa, ettei sota, rutto, halla raasta Suomen rauhaa; meille, meidän lapsillemme rauhan askar anna, ettei tänne maailmalta vihan viestit kanna; tämän maan me varjellehet oomme vainon alta, tääll' on ahot autuaiden, valoisien valta.
Levossa lempeässä näät sen nyt, ei raasta vainon säät, on kalleimpas se siltä. Ma kilvoituksessaan sen näin, näin hallan, tuskan, turman säin, näin samaks silloin; miltä mun tuntuikaan jo mielessäin? Ma näin sen verta vuotavan, näin voittavan, näin kaatuvan, en pettäjätä: mailla käy karttamilla auringon viel' urho hyinen taistohon, ei horju, vaikka vailla kotoa, toivoa jo on.
»Profeetta sa hurjamainen! lintu, taikka paholainen! lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan: Kaikki multa alas raasta! pois saat lumeet riistää maasta, pois tän kauhuin kodin laasta, mutta suo mun tietää vaan, eikö balsamia löydy, saako hoivaa teillä maan?» Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
Sä sävelvuo, mua raasta, riuhdo vaan, Ma mailmaan lähden veljein kiroukseen! Vaikk' koskaan lauluissain ei itke kaipuu, Ja kirkkain otsin seison tyynnä ain, Mun usein mieli mustaan suruun vaipuu, Ja tuskain mailman tunnen rinnassain; Kun päivä pakenee, ja valo haipuu, Ja yöhön hiipivän mä elon nään, Mun usein mieli mustaan suruun vaipuu, Ja tuskin pystyssä voin pitää pään!
Se näyttää hetken liikuttavan mieltä, vain hetken aikaa; kuluttua sen tylynä kääntyy hän ja viitaten avoimen sylin pois hän luotaan kieltää. Hylätyn ääni vihdoin värähtää kamalan kolkosti kuin huokaus maasta: "Oi murra, veli, rinnastasi jää, äl' ylenkatso turvan etsijää, ja kuolemaan äl' onnetonta raasta." "Oon syynpää.
Päivän Sana
Muut Etsivät