Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Eilert Olsen loi pikaisen, tutkivan katseen Toiniin. Se katse näytti kysyvän: mitä sinä tiedät, ja miksi kiiruhdit sanomaan sitä, mikä on suurin lohdutukseni? Mutta ääneen jatkoi hän: Silläkin tavalla toteutuvat nuo runoilijan ihanat sanat: Min tehnyt olet rakkaudessa, Mi kauno-untas, suurta aatteissasi, Ei aika riistä sitä rinnastasi Se onpi ijäisyyden toukoa.
LAURI. Minäkin nyt jotakin lausuisin, mutta tämä merkillinen hetki on perin masentanut kieleni entisen vikkelyyden. JUHANI. Sano kielin, puhu mielin, luihkaise riemu rinnastasi ulos! Vuoret roikkaa, metsä kaikaa ja taivaassa ollaan äänettä hetki aikaa, hetki pyhä ja lyhykäinen. Siinä on värssy, Jukolan Jussin sepittämä riemuissansa.
Se näyttää hetken liikuttavan mieltä, vain hetken aikaa; kuluttua sen tylynä kääntyy hän ja viitaten avoimen sylin pois hän luotaan kieltää. Hylätyn ääni vihdoin värähtää kamalan kolkosti kuin huokaus maasta: "Oi murra, veli, rinnastasi jää, äl' ylenkatso turvan etsijää, ja kuolemaan äl' onnetonta raasta." "Oon syynpää.
Sydämen kieltä hetken kiitämän tajusi toinen, hetken järkkyi, horjui. Vilaus vain, jo seuraavalla hän jää-tyynnä kääntyi, sylin pyytävän vain viitaten pois tyköänsä torjui. Hylätyn ääni vihdoin värähtää syvästi, kolkosti, kuin huokais hauta: »Oi veikko, poista rinnastasi jää, äl' ylenkatso lohdun etsijää: näät murtuneen, pois laske poltinrauta!
Hylätyn ääni vihdoin värähtää Kamalan kolkosti kuin huokaus maasta: »Oi murra, veli, rinnastasi jää,
Minkä vuoksi? KATRI. Mene sinä, Anni, selittämään, sinä osaat paremmin kuin minä. Mene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Minä pyydän ja rukoilen. ANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa »viedä rinnastasi rauhan». Nyt se tuli. ANNI. Onneksi olkoon! KATRI vetäytyy uunin suojaan. ANNI rupeaa toimessa kirnuamaan. Hyvää päivää. ANNI. Jumal'antakoon.
Kuitenkaan kuulkoon hän mitä tahansa, ei Sigismund pelkää kanteesta tuomittua Jumalan pilkkaajaa, jonka kielen kuolema kentiesi ennen iltaa on halvannut. Mene nyt, Petter, ja täytä tarkoin käskyni, puserra kaikki ihmistunteet pois nuoresta rinnastasi, ja taivaan runsas siunaus sekä minun rajaton luottamukseni on tuleva palkaksesi."
IMOGEN. Kun ratsailt' astuimme, niin sanoit, ett' on Lähellä paikka. Saalastaan ei äiti Niin nähdä halunnut kuin minä tuota. Pisanio! Miss' on Posthumus? Mik' on sun, Kun noin sa tuijotat? Miks huokaus pääsi Sun rinnastasi? Maalattua moista Pidettäis ilman omaa selitystään Jo houruolentona. Ota muoto Vähemmän peljästynyt, ennenkuin Vie kauhu multa maltin! Mikä on?
Päivän Sana
Muut Etsivät