Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
" mailla Pohjan kaukaisilla, joit' iki- vaivuttaapi jää." Sama runohenki elää vielä siellä täällä kansan keskuudessa. Niinpä kerrankin saunamuija kysyi minulta: "Kaarko-herra tahtoo paatia, vai lauteilleko herra männöö?" Nero tarttuu, sanotaan. Minuunkin on Leimun runohenkeä tarttunut pieni osa, tosin niin äärettömän pieni, että ujostuttaa.
Valitettavasti kuuluu hän ajoittain olleen paljonkin ryypiskelevä, ja hänen elämänsä sentähden hyvin vähän mallikelpoinen. Runoja kirjoitti Mansikka paljon ja helposti. Ne ovat vilkkaita ja sujuvat hyvin sekä osoittavat todellista runohenkeä hänessä olleen.
Yli paperikoppain ja laatikkoin Pyhän Yrjänän lailla taistella koin, Lohikäärmeelle rintani alttiiks soin, Kritiikille kammotullen. Mut runomailmaani aukenevaan Teit tyynet tarkastusretkes vaan, Ja sa niin olit rakkahin mullen. Sa vanha veikko, sa taidollas Mun johdit tolalle mäistä, Kävit uljaasti kiinni, suistaissas Runohenkeä itsepäistä! Oi, kiitos vieläkin hautahas Sun ystäväsiteistäs näistä!
Mä sivellintä, runohenkeä, mi jumal-juoman parhaan suloudesta sai nuoren voiman, toivoisin. Ei vasta keskellä puiden, ihmisten saa Tasso ain' yksin, nääntyin, surren harhaella. Sun kanssas ei hän enää yksin ole. Oi, teko jaloin täällä eteeni jos ilmestyis, ja ympärillä sen ois turma kauhein!
Päivän Sana
Muut Etsivät