Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
4 YLIMYS. Tässä makaa minun vaippani. 1 YLIMYS. Pois vain joutuun! 2 YLIMYS. Hän hullu on. 3 YLIMYS. Niin, sitä luuni poraa. 4 YLIMYS. Saat milloin helmilöitä, milloin soraa. NELJ
Ohitse nyt juoksevat, eivät katsahda, eivät kysy mitä laukussa uutta, mitä sitsiä, mitä kankahia, mitä nauhasia, nappia, mitä helmilöitä, kukkaroita, lompakoita, huiveja, kellonvitjoja, kauluksia, ja vielä mitä muuta monenlaista. Mokomakin masina!
MARTTA. Nais-rukka täss' on hämillänsä aivan, Ei vanhaa poikaa voi hän parantaa. MEFISTOFELES. Ah, nähkööt teidän kaltaisenne vaivan Ja näyttäkööt vaan tietä parempaa! MARTTA. Vai ette viel' oo ketään armastellut? Ja eikö sydän teissä leimahdellut? MEFISTOFELES. Niin lausutaan: oma pirtti, oma impi On kultaa, helmilöitä kallihimpi. MARTTA. Ei ... ettekös oo mitään kaivanneet?
Kuulkaa! Luojan päivä. TAPANI: Ilma maiskahtaa me'elle, lehot kaikki leipäpuulle, virrat suuret voisulalle, sokerille rannanhiekat, suoloille meren somerot! KANSA: Suoloja! Voisuloa! Mettä! Voita! Leipäpuita! TAPANI: Oliko vielä helmilöitä? Semmoinen on siellä luonto, hallitus sitäi parempi, ei ole köyhää, ei rikasta, kaikk' on yhtä onnelliset. KANSA: Eikö köyhää, ei rikasta?
Lemmestä silloin poves se säkeniä loi, Ja vanha runokannel koht' uusin kielin soi, Ja helmilöitä meren sikisi pohjahan, Ne kaunisteeksi kannoit Sun impes kaulahan. Ja näin Sa hänet sitten ylhäisten seuraan veit, Ja vait ol' ilkkujatkin ja kunniata teit; Ja oppisaliin suureen Sa hänet talutit, Ja joukot tietä annoit ja Teille kumarsit.
kantais kaulan helmilöitä, rinnan ristiä rakentais, panis pääty palmikolle, sitois silkillä hiusta. Mutta minä en liikahdakaan. Hän ehkä riistäis ristit rinnaltansa, helmet kaulasta karistais, menis itkien kotihin, kallotellen kartanohon. Ja hän saa jatkaa matkaansa, poistua ja painua lauluineen lehdon peittoon. Hän on kadonnut ja lakannut kuulumasta.
Jo taasen hiihtää impi, Ja lumi tuoksahtaa, Kun poiss' on uljas ryhti, Ja jalka horjahtaa, Ja liepehet, jotk' äsken Tuulessa leikkien Löyhyivät, vuotaa vettä, Vavahtaa kätönen. Ja silmän sulo säihky Jo sammuu kyyneliin, Ja kyyneleistä kylmä Luo lumen vaaleviin Poskihin helmilöitä Oi, julma kylmyys voi! Ken sulle julman vallan Ja ankaruuden soi? Ah!
Lemmestä silloin poves se »säkeniä» loi, Ja vanha runokannel koht' uusin kielin soi, Ja helmilöitä meren sikisi pohjahan, Ne kaunisteeksi kannoit Sun impes kaulahan. Ja näin Sa hänet sitten ylhäisten seuraan veit, Ja vait ol' ilkkujatkin ja kunniata teit, Ja oppisaliin suureen Sa hänet talutit, Ja joukot tietä annoit ja Teille kumarsit.
Päivän Sana
Muut Etsivät