Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kalevalan kaunis neiti, Helka neiti hempiätär, Läksi itkien kotihin, Kallotellen kartanolle; Iso kysyi ikkunasta, Emo aittansa rapuilta: "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat?" "Sitä itken äitiseni Olin lehmien ajossa, Ajoin lehmäni leholle, Vasikkani varvikolle; Toi surma susia paljo, Lempo karhuja kuletti, Söivät lehmän leholta, Vasikkani varvikolta."
Läksi suolle sotkuillensa, Lätäkölle lätkyillensä; Oli suo olutta täynnä, Lätäkkö läpensä mettä. Joip' on kannun, joip' on kaksi, Kohta kolmannen sipasi, Nukkui nurmelle hyvälle, Kaatui maalle kaltisalle. Risukosta rietta katsoi, Konnan poika koivikosta, Otti kullat kulmiltansa, Päähänsä hyvät hopiat; Katri itkien kotihin, Kallotellen kartanolle.
Amrei oli ääneti eikä vuodattanut kyyneltäkään, sillä välin kuin Dami, ihmisten sääliväistä puhetta kuullessaan, itki kallotellen; tosin oli siihen syynä sekin, että Korppi-Sakari oli häntä usean kerran salaisesti tyrkäissyt ja nipistänyt.
Meni itkien kotihin, kallotellen kartanolle. Iso istui ikkunalla, kirvesvartta kirjoavi: "Mitä itket, tyttö raukka, tyttö raukka, neito nuori?" "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Sitä itken, taattoseni, sitä itken ja valitan: kirpoi risti rinnaltani, kaune vyöstäni karisi, rinnalta hopearisti, vaskilangat vyöni päästä."
Toi surma susia paljon, Kantoi metsä karvasuita, Söivät varsan vaolta, Mustan ruunan mullokselta. Menin itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iso portilla kysyvi: "Mitä itket poikaseni?" "Sitä itken taattoseni, Vanhempaiseni valitan Ajoin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Kynnin kymmenen vakoa Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa hankki varvunpäitä, Ruuna katsoi ruohonpäitä.
kantais kaulan helmilöitä, rinnan ristiä rakentais, panis pääty palmikolle, sitois silkillä hiusta. Mutta minä en liikahdakaan. Hän ehkä riistäis ristit rinnaltansa, helmet kaulasta karistais, menis itkien kotihin, kallotellen kartanohon. Ja hän saa jatkaa matkaansa, poistua ja painua lauluineen lehdon peittoon. Hän on kadonnut ja lakannut kuulumasta.
Katri itkien kotihin, Kallotellen kartanolle, Ennätti emä kysyä: "Mitä itket piika pieni, Nuorra saamani nureksit? Mene aittahan mäelle, Pane paita palttinainen, Liitä liinan aivinainen, Veä'pä verkainen hamonen, Päälle paian palttinaisen!" Katri kaunis, neito nuori, Meni aittahan mäelle, Löyti rihman rippumasta, Langanpään lapattamasta, Sihen surmansa sukesi, Kuolemansa kohtaeli.
Otti kullat kulmiltansa, Sinilangat silmiltänsä, Päästänsä hopialangat, Vaskilangat varreltansa. Neiti parka itkemähän, Vaivainen valittamahan, Meni itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iso katsoi ikkunasta, Emo aitan rappusilta: "Mitä itket piikueni, Nuori neitonen nurajat?"
Päivän Sana
Muut Etsivät