United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuku kultainen käkönen, Hopiainen hoilattele, Rinta hieta helkyttele, Papurinta paukuttele, Saksan mansikka sanele, Viron puola poimettele: Käynkö viikon villapäänä, Kauan tukka tuurukkana, Hivuskassan kantajana, Liemingän levittäjänä, Sitojana silkkinauhan, Päärihman ripustajana Käynkö vuoen; käynkö kaksi, Käynkö vuotta viisi, kuusi, Vai kaiken kaheksan vuotta, Ympäri yheksän vuotta, Vai käyn kaikenki ikäni, Tahi ei täyttä tätä vuotta.
Siitä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen; ei ollut sitä urosta, ollut ei miestä eikä naista, kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut. Ve'et pyöri silmistänsä kaunihille kasvoillensa, rehe'ille rinnoillensa, päteville polvillensa, jalkapöy'iile jaloille, maahan alle jalkojensa, läpi viien villavaipan, sarkakauhtanan kaheksan.
Läksi itse muille maille, Kantoi hahtehen kalunsa, Neuvoi siitä neitoansa, Lähtiessänsä varotti: "Kasva, neito, kaunihiksi, Alla varjon vanhempaisi, Jos mä viivyn viikommanki, Kauvemmaksiki katoisin; Kokottele vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kaheksan kesä'ä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä!
Kukkui muinainen käkeni, Entinen ilokäkeni, Kukkui illat, kukkui aamut, Kerran keskipäivälläki, Syänyöllä sylkytteli. Jo on kuollut kuusi vuotta, Kaonnut kaheksan vuotta, Viety entinen iloni, Syöty kullan kukkujani.
Veitsin länkensä levitti, Rauoin rahnoi rahkehensa, Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille; Ajoi päin sinistä merta, Kohti kuohuja kovia, Alle aaltojen syvien, Päälle mustien murien. Vienan neiet. Olipa ennen neljä neittä, Viisi Vienan morsianta, Kaheksan merikanoa, Vienan niemyen nenässä, Sininurmen niitännässä, Kastekorren katkonnassa.
Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika Otti sarvehen olutta, Tuolla voiteli ovia, Ovet viskoi viertehellä, Kaljalla saranat kasti Meni hän ylitupahan, Kaheksan katon rajalle; Tuolla Marketan makasi, Alla uutimen utuisen, Alla vaipan vaskikirjan, Alla tellan tehterisen, Yheksän ylisen päällä, Kaheksan katon rajassa.
Kuoli rakentajani. Ei kumaja kuiva kulkku, Eikä rintani rimaja, Kun ei voilla voiettane, Rakettane rasvasilla. Ei oo voilla voitajoa, Rasvoilla rakentajoa Kun ennen oma emoni; Sepä voilla voiellutti, Sekä rasvoilla rakenti. Jo nyt on kuollut kuusi vuotta, Kaonnut kaheksan vuotta, Kuollut voilla voitajani, Rasvoilla rakentajani. Silloin laulan, konsa jouan.
Osmotar oluen seppä, Kapo kaljojen tekiä Otti ohrasen jyviä, Kuusi ohrasen jyveä, Seitsemän humalan päätä, Vettä kauhoa kaheksan, Niin pani pa'an tulelle, Laittoi keiton kiehumahan, Keitti ohraista olutta Kerkeän kesäisen päivän, Sai oluen keitetyksi, Vaan ei saanut käyneheksi. Arvelee, ajattelevi, Mitä tuohon tuotanehen Oluelle käyttimeksi, Kaljalle kohottimeksi?
»Tyttö-ihmisiä sitten?» kysyi Jussi. »Tyttö-ihmisiä.» »Nouse lempi liehumahan, kunnia kupahumahan yli kuuen kirkkokunnan, yli kappelin kaheksan! Ei sitten sinä ikänä, jos ei tänä kesänä nouse noppo, seiso seppo... Vai saako teille lempeä nostaa?» kysyi Jussi. »Mieleenhän se oisi.» »Lisää kahvia», käski Kusti.
Ajoin varsani vaolle, Mullokselle mustan ruunan, Kynnin kymmenen vakoa, Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa haukki varvunpäitä, Musta ruuna ruohonpäitä. Heitin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Itse lehtohon letustin, Hopiaisehen salohon, Vaskisehen varvikkohon, Kultaisehen koivikkohon, Leikkasin lehosta virven, Vesan tammisen tapasin, Kultaisesta koivikolta, Hopiaisesta salosta.