United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miss' on Pier Traversaro, kunnon Lizio, Henrik Manardi, Guido di Carpigna? Romagnalaiset epatoiks on tulleet! Milloin Bologna synnyttää taas Fabbron! Milloin Faenza Bernardin di Foscon, vähästä siemenestä vesan uljaan?
Ei sitä tiedä lapsena, minkälainen on olla aikamiessä.» Levähdettyään nousi ukko, otti tien vieressä olevasta raitapehkosta vesan, siitä leikkasi kepin, lähti kävelemään ja tuumaili: »Hiljaa se huono käypi, sauvan voimaton pitääpi, niin sanoivat ennen vanhat. Ja tosi tuntuu olevankin. Ei tunnu olevan miehestä menneestä eikä tuiki tulleesta.
Rouva puuhaili jo illallista: väliin järjesteli hän ruokapöytää, väliin kävellä löllötteli muissa puuhissansa ja hyräili lempilauluansa: "Mä hento kukka keväimen kukoistan armaalleni." Niin päästiin illalliseen asti. Mutta illallista syödessä huomasivat aviopuolisot Vesan olevan poissa. Heti lähetettiin palvelija häntä huutamaan ruualle.
Ajoin varsani vaolle, Mullokselle mustan ruunan, Kynnin kymmenen vakoa, Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa haukki varvunpäitä, Musta ruuna ruohonpäitä. Heitin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Itse lehtohon letustin, Hopiaisehen salohon, Vaskisehen varvikkohon, Kultaisehen koivikkohon, Leikkasin lehosta virven, Vesan tammisen tapasin, Kultaisesta koivikolta, Hopiaisesta salosta.
Tuon tuostakin kääntyi joku hevonen tieltä taloon ja äänetönnä sukasi ajaja hevostansa selkään päästäkseen pian lopputilille. Hetkisen viivähdämme toki vallesmannin talossa. Oli jo aamiaisaika. Herra ja rouva odotti epätietoisena. Muutoin oli talossa verrattain rauhallista. Johan ne nyt sen toivat... Vesan! kuului silloin ääni keittiöstä. Isä ja äiti syöksyivät vastaan ottamaan.
Vanhalla laululla on jo pian ikänsä eletty, ja uusi laulun vesa onkasvamassa, mutta moni toisi mielellänsä Ruotsista eli muualta täysikasvaneita puita Suomen laulutarhaan istutettaviksi, eikä odota vesan kasvamista, tahi ei arvaa siitä mitään tulevan, jonka tähden sen huoletta heittääki.
Saman vesan he sitten istuttavat toiseen paikkaan, ja se kasvattaa uudestaan neljä tai viisi juurta, jotka ovat hyvin mehukkaita ja maultaan muistuttavat meidän kastanjaamme. Amiraali sanoi, että samanlaisia juuria kasvaa myöskin Guineassa; tässä maassa ne kasvavat säären vahvuisiksi.
Kylällä kerrottiin ihmeellisiä arveluita Vesan katoamisesta. Ne kertomukset tarttuivat lukkarin väkeen, ja kun Sakua ei mistään löytynyt, kiihtyivät mielet. Lukkari jo mutisi kuin itseksensä: Saa niitä tässä tätä isoa joukkoa syöttää ja elättää, mutta ei niistä ole sen vertaa, jotta lapsista pitäisivät huolen!
Tao viikate terävä, vaali vartehen hyvähän, veistele veräjän suussa, kannon päässä kalkuttele! Kun tulevi päiväpaiste, viepä neiti nurmen päälle: näet, kuin heinä herskähtävi, kova heinä korskahtavi, vihviläinen viuskahtavi, suolaheinä suiskahtavi, mätäs myötähän menevi, vesan kanta katkeavi.
Vesa kun onkin sinun kokoinen, niin ne käyvät päälle! kehotti vielä Saku ja nyt suostui Helmi, pukeutui Vesan pukuun, nauroi herttaisesti ja sanoi: Nyt jos Pinnasen Helmi näkisi, jotta minä olen poika... Ja Vesa on nyt tyttö... Vaihdetaan nyt nimiäkin! touhusi Saku. Nimet vaihdettiin hyvin huolellisesti ja koko joukko tunsi nyt olevansa uudessa asussa. Kaikki olivat tyytyväisiä kauppoihinsa.