Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Osmotar oluehensa, Kapo kaatoi kaljahansa: ei ota olut hapata, mehu miesten puurakoia.
"Oli aikoa vähäisen, jo huuhui humala puusta, ohra lausui pellon päästä, vesi kaivosta Kalevan: 'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme? Yksin on elo ikävä, kahen, kolmen kaunoisampi. "Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, otti ohrasen jyviä, kuusi ohrasen jyveä, seitsemän humalan päätä, vettä kauhoa kaheksan; niin pani pa'an tulelle, laittoi keiton kiehumahan.
Wäinämöinen panee kaiken noitavoimansa liikkeelle tavallisen veneen rakentamiseen, Osmotar samaten tavallisen oluen keittoon; koska Lemminkäinen ja Pohjolan isäntä, ennen kuin miehuulliseen, rehelliseen tappeluun ryhtyvät, ensin pitkät ajat laulavat esille kaikellaisia otuksia toisillensa kiusaksi, taikka koska Wäinämöinen, suurelle kansalliselle sankariretkelle lähteissään, ei kerää laivaansa todellista kansaa, vaan täyttää teljot »laulamallansa», siis olemattomalla väellä niin menettää koko tapaus todennäköisyytensä ja samassa enimmän osan viehättäväisyydestään.
"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, ainakin ajattelevi: 'Mitä tuohon tuotanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi? "Kalevatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yhtä, toista toimitellen kahen kattilan kesellä. Näki lastun lattialla: poimi lastun lattialta.
OSMOTAR. Hyvin käskit, teen paremmin Jollei ulkona pihalla Kansa kolkoksi kävisi Ala-arvoisen osalla. LOUHI. Jo sanoinkin: juota kansa! Paturi, väki kokoa Pöytihin! Nälän on vuoro. Ei iloja kauan kestä, Jos on vatsassa valitus. Pöytihin, hyvänimiset, Kansa Pohjan ja Kalevan! Kansa nuori, kansa vanha, Rujot, rammat ja sokeat! Ilo leivän lentimeksi, Hyvä mieli särpimeksi!
Eikä kokko kouraisnunna, iskenynnä ilman lintu. "Katkoi kuusesta käpyjä, petäjästä päitä lehvän. Kävyt kätki kynsihinsä, kääräisi käpälihinsä; ne kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. "Kapo pisti kaljahansa, Osmotar oluehensa: eip' ota olut hapata, juoma nuori noustaksensa.
Sammonvaloa! Onnenvaloa! Anna loimota, isäni! TURJO. Näen liiaksi omani, Itseni, sitä pakenen. Osmotar, olutta kanna, Sitä mustan yön näköistä, Jossa on Pohjolan makua Anna kansan kallistella! Tynnyrit tyhjiksi kannan, Tuojat täysiksi tapitan. Kantajat! Esikävijät! Haarikat kulkevat kädestä käteen pöydissä. Sinä huomasit hyvästi Tääll' on liiaksi valoa: Sammon ja sananvaloa.
"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, hän tuossa sanoiksi virkki: 'Voi, poloinen, päiviäni, kun panin pahan oluen, tavattoman taarin laitoin: ulos korvosta kohosi, lattialle lainehtivi! "Punalintu puusta lauloi, rastas räystähän rajalta: 'Ei ole pahaoloinen, on juoma hyväoloinen, tynnyrihin tyhjettävä, kellarihin käytettävä tynnyrissä tammisessa, vaskivannetten sisässä. "Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku; siitä sai hyvän nimensä, siitä kuulun kunniansa, kun oli hyväoloinen, hyvä juoma hurskahille: pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan."
Kolmaskolmatta runo Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen. Kenpä neien neuvojaksi, impyen opastajaksi? Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, hänpä neittä neuvomahan, orpoa opastamahan, miten olla mielevänä, kuten kuuluna asua, mielevänä miehelässä, kuuluna anoppelassa. Saneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla: "Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni!
Kului aikoa vähäisen, Pirahteli pikkuruisen, Jo tulla tuhuttelevi, Saa'a saaveroittelevi, Tuo simoa siivessänsä, Kantoi mettä kaapussansa, Sen kantoi kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin, Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa. Siitä nousi nuori juoma, Yleni olut punainen, Puisen uuen uurtehessa, Korvon koivuisen sisässä; Sai olonen valmihiksi, Mehu miesten juotavaksi. Loitsurunot.
Päivän Sana
Muut Etsivät