Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Ehkä sen äärelt' iskeä sais hän hengeti jonkun tai sanan siepata vois, liki iliolaisia liikkuin, heillä mi mieless' on: ulos kaupungistako jäädä kauas laivojen luo vai sinnekö lähteä jälleen aikonevat, kun akhaijeist' on nyt voitto jo heillä? Kaiken tuon vakoella hän vois sekä vauriotonna saapua taas; iso häll' ois kunnia ilmojen alla kuuluna kansan kaiken; ois jalot saava hän lahjat.
Ja on kuin laulua hellää ja vienoa taasen sois, Mut aamulaulua on se, yö on iäks mennyt pois. Kuningatar istuimellaan taas istuvi loistossaan, Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan. Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan häviää, Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven päälle jää. P. Cajander. Runolauluja.
Enkä tieä mie poloinen, Miten olla, kuin eleä; Miten olla mielevänä, Kuten kuuluna asua. Aina muiss' inehmisissä Saapi lemmen liikkumalla, Kunnian kävelemällä; Tässä saapi lempo lemmen, Piru kunnian pitävi, Lemmon löyhkykartanoilla, Pirun pitkillä pihoilla. Saisi en kurja kunniata, Raukka lempiä tapaisi, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha jakaisin. Kahenlainen toivotus.
Enhän minä enää milloinkaan kuule puhuttavan siitä niinkuin omasta talostani. Jos siitä minun kuulten puhutaan, niin se on sentähden, että kuulisin, kuinka paljon siitä on heille vaivaa ja kuinka paljon se vähenee siitä määrästä, joka on ollut kylällä kuuluna ennen minun naimisiinmenoani.
Sill' en nyt eneä tieä, Miten olla, kuin eleä, Miten olla mielevänä, Kuinka kuuluna asua; Jos lähen Lapin lauille, Kotapoikien poluille, Eli vierrähän Wirohon, Häilähän Hämehen maalle. Jo vainen iällä tällä, Jo minusta mies menevi, Kullan keittäjä kuluvi, Rahan saaja raukenevi. Hepo huono, akka tiine. Vieläkö veljekset elävät, Veikot verkkoa kutovat, Käpyjänsä kääntelevät, Kalpimia katselevat!
Mutta tämänpä melkein olivat unohtaa, muistaessaan hänen ainoata tytärtään, joka oli Pohjan kuuluna, Pohjan kunniana. Lyyli, lylyn lykyttäjä, Kautokengän kuluttaja. Hirven ahkion ajaja, Pohjan neito pulskeainen, Veikko viidan impilöille, Suloisille, suike'ille, Sisar Vellamon väelle, Veen emännän tyttärille.
Kolmaskolmatta runo Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen. Kenpä neien neuvojaksi, impyen opastajaksi? Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, hänpä neittä neuvomahan, orpoa opastamahan, miten olla mielevänä, kuten kuuluna asua, mielevänä miehelässä, kuuluna anoppelassa. Saneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla: "Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni!
Taas syttyvi silmäs tuike, taas poskilles puna saa, Ja voi sitä, ken hiuskarvaa nyt päästäsi notkistaa!» Ja linnasta hän taluttaapi kuningattaren ilmoillen, Ja vastahan kansan joukko jo rientävi riemuillen, Ja on kuin laulua hellää ja vienoa taasen sois, Mut aamulaulua on se, yö on iäks mennyt pois. Kuningatar istuimellaan taas istuvi loistossaan, Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan.
Kuningatar istuimellaan, taas istuvi loistossaan, Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan. Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan häviää, Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven päälle jää. Albumi »12 p. Toukokuuta 1881» sekä »Helmiä Suomen runoudesta. 6». 1898. On joulu=ilta, ja yksin Vaeltavi matkamies, Jotakin hän etsivän näyttää, Mitä etsivi, Herra ties.
Päivän Sana
Muut Etsivät