United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuules kunnon Kainulainen, Oivalla Hämehen ukko, Kun sanon pari sanoa: Ei ole maata miehetöntä, Kirvehetöntä syleä, Ei sieä sian nimeä Ylisummahan sanoa. Kukas nyt ei kuuta tunne I'ästä eneneväksi, Luotehesta loppuvaksi, Niin sano sitä siaksi. "Sekalainen seurakunta", Tuon nyt tietävät tytötkin; Eikös hulluja Hämeessä, Kataloita Kainussakin, Samate Savonkin maalla.
RUOJA: Ei kylyt kylähän jouda. Menköön toisehen talohon. PIIKA PIKKARAINEN: Käynyt on joka talossa, saanut kiellon kaikkialta. Oi, häntä armahda emäntä! Kovin on kurjassa tilassa tyttö rukka: kengät rikki, riepuina hamehen helmat, paita aivan aukinainen, siihen vielä syntymätön alla ankean sydämen. Suo hälle kyly emäntä. RUOJA: On kyly kytömäellä lautan lapsia latoa.
"Siitä tuuli tuskat tuopi, halla huolet haike'immat: tuuli vie vihannan turkin, halla kaunihin hamehen. Niin minä vähävarainen, minä, koito koivu raukka, jään aivan alastomaksi, varsin vaattehettomaksi vilussa värisemähän, pakkasessa parkumahan." Sanoi vanha Väinämöinen: "Elä itke, puu vihanta, vesa lehti, vierettele, vyöhyt valkea, valita!
I, 75, "Tanssin kulku" I, 175, "Hämehen kävijä" ja "Kuulin kummat kuusialta" I, 183 ja 184, samoin myös lasten laulut ja useat tyttöjen lauluista, niinkuin "Korpikotinen" II, 67 y. m. Tyyntä iloisuutta vienon hellätuntoisuuden rinnalla huokuvat useat lemmenlaulut, niinkuin "Armahan kulku" I, 174.
Kylvän kaurat Karjalahan, Ohrat viskoan Wirohon, Rukeheni Ruotsin maalle, Hernehet Hämehen maalle. Vaan mitä köyhän kynnännästä, Vaivaisen vakoamasta; Minkä kynnän, minkä kylvän, Sen kynnän kylän akoille, Kylän vaimoille vakoan, Työnnän mieron tyttärille. Elettihin meillä ennen.
Eläköön ainian se maa, Mi moiset miehet kasvattaa, Ja eläköön sen kansa! Se oli henki Hämehen, Sen ihanuus ja toivo sen, Mi päilyi sielussansa: Eläköön kansa Hämehen! 1870=luvun alkuvuosilta? ER
Voi sentään, kuink' on pellot Karjalan Niin louhiset ja viljan vaivaloiset. On toista Hämehen ja Pohjolan Satoisat pellot, järviemme moiset! Vaan sittenkin nuo louhipellot mulle Niin tuntuu metisiltä, mieluisilta, Kun tiedän, ett' on leikkikentät sulle Ne olleet lapsiajoilt' armahilta.
"Tule, tytti, Turjan maalta, neiti, laskeite Lapista hyyssä sukka, jäässä kenkä, hallassa hamehen helmat, hyinen kattila käessä, jäinen kauha kattilassa! Viskoa vilua vettä, riittehistä ripsuttele paikoille palanehille, tulen tuhmille vihoille!
Kuin taivas tääll' on loistoisa Ja iltatähti kultaisa, Ja ruskot yhtä runsahat, Syys-öiden sähköt leimuvat, Ja talvet suojaiset! Ei impee missään rakkaampaa, Ei siveempää, ei jalompaa, Kuin Hämeen valkotukkainen, Tuo sinisilmä neitonen On ruskoposkineen. Ja kansaa kussa löytänen Niin jäykkää kuin on Hämehen, Niin vakavaa, mi' auraltaan Ei suotta siirry milloinkaan, Halveksi säätyään.
Jo on Kirjo kiini pantu, Karjo kaarehen rakettu, Haluna hakahan saatu; Jo nyt jouvunki tupahan Jo tulenki, jo tulenki, Jo tulenki, jo, jo. Hämehen kävijä. "Kuulin kummat, näin imehet, Hämehessä käyessäni." "Mitä kuulit kummimmia, Mitä näit imehimmiä? "Sitä kuulin kummimmia, Sitä näin imehimmiä Siat sotki taikinata, Emännät sikana röhki, Porsas lattian lakasi, Piiat pakinassa makasi."