United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarkkahan meni tavarat, Kassat kaikki tyhjenivät, Elopurnut puolenivat, Josta oli näkyvä nälkä Joka paikka paisumassa, Varsin vaikia valitus, Ahistus alinomainen, Vielä oli ilmi ilkeyet, Paljolti tavat pahimmat, Joita en kaikkia katala, Ylös ymmärrä sanoa. Monta se veljestä vetäisi Varsin vankihuonehesen, Isät jätti itkemähän Huti huolessa kovassa; Mammat maistoivat surua, Sukulaiset suuret harmit, Koska talvet taitavasti Joivat joukoissa isoissa. Nyt on suonut suuret herrat, Valtamme vapaasukuiset, Kultarinnat riemujuhlan Tänne antoi täysin määrin, Lahjoitti hyvän lakinsa Suomalaisillen suvuillen, Koska kielsi kirjan kautta Viinankeiton kerrassansa, Josta kilvoin kiittelemme Lapsi raukat lauluissamme Suomen suuren ruhtinoita, Kultarintoja koreita, Koska taas kohosi tänne Valon aurinko vakava, Pilkoittaapi pikkuruisen. Anna armias Jumala, Suo Suomen valtiollen Vielä vasta vissi muisti, Jotta laittaisi lakeja, Tulis tuomio kovempi, Päätöskirja kielteleisi Siksi ilmoiseks ijäksi Poisi viinan polttamisen, Pannun koukkuhun panennan, Myrkkyjuoman juoksemisen, Jotta ei veisi viinan virta, Syöksisi kovan syvällen, Jossa uivat uitterasti, Veljet viisahat viruvat, Kaikki kaatuvat katalat. Nyt on jo lakannut lammit, Viinan virrat kuohumasta, Jotta ei vanhoja vajoita, Kaa'a keskenkasvuisia, Miehet on seissut selvin päini, Akat astunna hyvästi, Ilman viinan viskomatta, Pahan ruoan ruoksimatta. Pohmelo on pois hävinnyt, Päänkivistys kirvonnunna, Muoto on muuttunna keralla, Iho ihmisen näöksi. Toimi on kanssa kaunihimpi,
Köynnökset olivat punotut ikivihreistä lehdistä, jotka kesät talvet koristavat Italian puutarhoja. Totilan uusi, komea lippu, jonka Valeria oli yhdessä seuralaistensa kanssa ommellut Taginaessa kullalla ja hopealla vaaleansiniselle silkkikankaalle, aaltoili ylpeänä kuninkaan teltan huipulta.
Sanokaa nyt kuitenkin, mitä toivoisitte hänen antavan, kuka hän sitten liekin. En tahtoisi kuin yhden ainoan asian. Jolla on se, hänellä on kaikki. Lekkerin, joka heruisi läpi vuoden, kesät, talvet, ehtymättä ... litran viinaa viikossa. Tietysti! Ja sitä lekkeriä varten pitäisi laivain tehdä haaksirikkoja! nauroi emäntä. Minä vastaan, kun herra kysyy.
Vaarin-ottonne voivat olla oikeat, tohtori, vastasin minä intollisella äänellä; mutta kukapa olisi koskaan ukkoseen yhtynyt tällä vuoden-ajalla ja tällä leveys-matkalla? On siihen esimerkkiä, onpa moniakin. Lauhat talvet ovat usein ukon ilmoista merkilliset.
Kyllähän sitä joskus liikkuisi ulompanakin. Oletteko käynyt Helsingissä? En koskaan. Ettekö koskaan! Teidän pitäisi tulla sinne kerran. Kuinkapa sitä tulisi ... on niin vaikea päästä, eikä minulla ole siellä ketään tuttuja... Vaan kyllä minun välistä tekisi kovasti mieleni, varsinkin talvella. Ne talvet ne ovat täällä maalla kauhean pitkät.
ELINA: Hän tulee kyllä toimeen ilman minua, koska hän jo nyt tahtoisi työntää minut Rankoselle. Ja minä olen niin onneton, niin onneton! OLAVI: Elina! Me lupaamme pitää oikein hauskaa tämän kesän. ELINA: Kesät aina keikkuen menevät. Mutta talvet ovat niin pitkät, niin pitkät. Ja syksy tulee niin pian. Jo tänään löysin minä keltaisen lehden tarhastani. OLAVI: Kuinka?
Ne olivat aika hyvät löytäjäiset, ja monella kuninkaan pojalla ja ritarilla oli halu ansaita niitä. Kolme pitkää vuotta peräkkäin, suvet ja talvet, ratsastivat he halki avaran maailman ja etsivät etsimistään, mutta eivät vain löytäneet. Vihdoin sattui niin, että nuori ja reipas Frankinmaan prinssi Sigismund etsimäretkillään joutui tuon vanhan eukon mökkiin.
Milloin syötetään hänelle arsenikkia, milloin eeteriä, milloin määrätään kylpyjä puristetussa ilmassa, milloin ampumista jousipyssyllä, joka häntä varsinkin kovasti huvitti ja johon hän koetti innostaa vanhaa opettajaansa Cousin'iäkin, tämä kuin niinikään vietti monet talvet Cannes'ssa. Lääkäreitä on hänellä Lontoossa, Pariisissa ja Cannes'ssa, mutta apua ei tahdo olla heistäkään.
Ester vei kumppaninsa vanhan männyn luo, jota hän sanoi Viheröksi, koskapa se yksin koko salolla oli vihreänä kesät talvet. Sieltä ottivat lapset vettä vuorenkuninkaan lähteestä ja siellä he rakentelivat linnoja ja taloja kivistä, sillä niitä oli siellä yllin kyllä.
Viimeisinä viisinä vuosina oli hän viettänyt kesät eri kylpylaitoksissa milloin Norjassa, milloin ulkomailla ja asunut talvet kartanossansa Köpenhaminassa. Sinä vuonna oli hän palannut tänne jo Elokuun lopulla. Sen vuoksi asuikin hän nyt yksinänsä tuossa suuressa kartanossa, sillä ei kukaan muista hyyryläisistä olleet vielä muuttaneet tänne maalta. Neitsy Madsen olikin sen vuoksi kovin onnetoin.