United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka tuon monimutkaisen suunnitelman laita oikeastaan on? kysyi Löfving ollen olevinaan tietämätön. Yrjö Maunu osotti sormellaan paperiin: Katsokaa herra kapteeni. Ehrensvärd on linnoittanut nämät saaret tavalla, jolla ei ole vertaista Ruotsissa. Tämä suuri saari on Wargö. Nämät kaksi kohtaa ovat päälinnana, mutta pienet saaret muodostavat niinikään linnoja, jotka voivat taistella itsenäisesti.
Maakuntia, linnoja, sotajoukkoja sortui toinen toisensa perästä väkivaltaan ja vereen, Ruotsi hajosi, Suomi nääntyi ja kaikki horjui hänen allansa, mutta hän seisoi pystyssä, yksinään, lannistumatonna, kyeten kaikkeen muuhun, mutta ei taipumaan epävakaisen inhimillisen onnen alle; voittaen kaiken, mitä historia tietää kertoa sankariavuista, mutta kuitenkin ollen pienintäkin pienempi siinä, ettei osannut unhottaa ja antaa anteeksi suurempi kuin kukaan muu kaikesta kieltäytyessään, mutta kuitenkin kykenemätön itseänsä kieltämään!
Kaupunki toisen perästä heittäyy, avaa porttinsa ja vannoo noudattaaksensa heidän Kahtatoista Artikeliansa, jotka eivät itsessään, niinkuin kerrotaan, olisi hullummat, kun niitä vaan paremmilla keinoilla voimaan asetettaisiin. Ehtimiseen linnoja ahdistetaan ja kukistetaan.
Suuri "Rooman keisarikunta" ei enää voinut uudistua entiseen merkitykseensä, ja Itä-Roomaa nimitetäänkin tästä lähin tavallisesti Kreikan tai Byzantionin keisarikunnaksi. Justinianuksen hallituksesta jäi suuria muistomerkkejä myöskin hänen valtakuntansa sisällisiin asioihin. Suosien rakennustaidetta teetti hän kaikkialle kalleita vedenjohto-laitoksia, siltoja, sairashuoneita, kirkkoja ja linnoja.
Mut niissä sentään suoja On koko Suomenmaan; Ja niitä linnan Herra Hän käyttää nuolinaan. Kun tulee häätää sorto Tai veltto penseys, Ja raikast' ilmaa saada, Valaista pimeys. Niin, linna tää on sentään, ja linna vahvakin, Vaikk' ei sen ole urhot Puetut teräksin. Ja linnoja kun näitä On maassa sankka vyö, Pimeyden poistuu valta Ja poistuu kansan yö,
»Tähän lopettaaksemme sen asian», virkkoi herra Duncan vähän vihastuneella äänellä, »minun ei tarvinne teille selittää, että linnoja saattaa valloittaa rynnäköllä, jos ei niitä miehuullisesti puolusteta, ja että linnoihin saattaa äkkiarvaamatta päästä sisään, jos ei niitä vartioida tarkasti.
0l' ystävä mullakin muinoisin, pois maailma multa sen vei; ja vaikka hän palata aikoikin, hän tullunna koskaa ei. Häll' on sata ystävää, mutt' mulla yksi vain, häll' on kaupunkeja ja linnoja, minä itken itseksein ja laulan huolissain ja vietän ikäviä iltoja. Ja lintunen lentävi kultani luo eteläisehen maailmaan, Ja puuhun istuvi, laulavi tuo, saa kultani kuuntelemaan.
»Mutta nyt on alettu senkin vihollisen karkoittamiseksi linnoja rakentaa ja niistä linnoista sitä vastaan sotia. Kaupungeista ja kirkonkylistä on pommitus jo kauan kuulunut. Mutta korvet, kaukaiset sydänmaitten kylät ja takamaat ovat kuitenkin vielä olleet turvattomia. Mutta nyt alkavat niidenkin asukkaat varustautua taisteluun.
Ehti jo Idan luo, puropursuvan, riistavarinteen, kuss' oli Gargaronin laell' alttari hällä ja lehto. Seisottain hevot siin' isä ihmisien, jumalainkin päästi ne valjaistaan, sumupilveen verhosi saakkaan; 50 itsepä harjanteelle hän istui mahtajariemuin, linnoja Ilionin ja akhaijein laivoja katsoi. Juur' oli leiriss' eineellään hiuskaunot akhaijit, joutuen söivät, syötyä koht' asut ottivat ylleen.
Mutt' ei tuosta hän piitannut, vaan kaukana muista istui itsekseen isä korkea mahtajariemuin, linnoja Ilionin ja akhaijein laivoja katsoi, vaskien välkyntää sekä kaattuja kaatajinensa.