Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Eik' ole täällä miehet Puetut teräksin, Mut linna tää on sentään, Ja linna vahvakin. Ja salamoikin täällä, Mut tiedon tulta vaan; Ja miekkakin se välkkyy, Mut hengen miekka vaan. Ja linnan puoltajoina Ja miehistönä ken? Ei rautakourat urhot, Vaan parvi hentoinen. Nuo aamun kastehelmet, Nuo heinät helvepäät, Nuo korret, jotka kaataa Vois syksyn myrskysäät!
Viksari, nous ylös, Viksari. KULLERVO. Pidä rauha, ystäväni. Sinua en juuri pelkää, ehkä vahvakin olet ja vihassasi hirmuinen. Mutta tahtoisinpa sinulta kysyä yhtä asiaa. KULLERVO. Käy tyköäni. TIERA. Porsassilmäinen, sanot sinä? KULLERVO. Niinpä sanoin. TIERA. Sinä todistat sen? Tästä tullaan vähitellen selville poluille. KULLERVO. Sinä kiusankappale! Viides Näytös. Tumma yö. KIMMO. Ha ha ha!
Niin, linna tää on sentään, Ja linna vahvakin, Vaikk' ei sen ole urhot Puetut teräksin. Ja linnoja kun näitä On maassa sankka vyö, Pimeyden poistuu valta Ja poistuu kansan yö. Kaikuja Hämeestä 1890. Ylioppilasjuhlassa 27 p. marrask. 1886.
Kaksi näistä tulivat pahoin haavoitetuiksi, sillä kiiruussa löivät takaa-ajajat heitä aseillansa, tehdäksensä heitä pakoon kykenemättömiksi. Jakobsson'in, joka kauvimmin oli viipynyt, oli myös vaikein päästä pakoon. Kolme reipasta poliisimiestä ajoi häntä takaa. Mutta Jakobsson oli yhtä ketterä ja nopea kuin vahvakin.
Kun hän sitten isojen, tulisesti riehuvien rautojen ääressä muokkasi tuolla raskaalla majavasarallaan, silloin oli leikki poissa. Sydän kourassa sai silloin vahvakin pajakumppani olla, sillä noin kiireessä ja tärkeässä kohdassa oli seppä aina pahalla päällä.
Mut niissä sentään suoja On koko Suomenmaan; Ja niitä linnan Herra Hän käyttää nuolinaan. Kun tulee häätää sorto Tai veltto penseys, Ja raikast' ilmaa saada, Valaista pimeys. Niin, linna tää on sentään, ja linna vahvakin, Vaikk' ei sen ole urhot Puetut teräksin. Ja linnoja kun näitä On maassa sankka vyö, Pimeyden poistuu valta Ja poistuu kansan yö,
Siis varokoon, jos vahvakin lie, nyt Tydeun poika, ettei ottelijaan sua vahvempaan osu toiseen, tai pian Adreston tytär, mielevä Aigialeia, valveuttaa valituksellaan saa kartanon kaiken, kaivaten valtiaspuolisoaan, valiointa akhaijein, korkea kumppali tuo hevonsuistajan Tydeun poian." Virkki ja pyyhki jo pois käsin kaksin hohtavan hurmeen; tervehtyi käsi kohta ja viihtyi vihlova tuska.
Päivän Sana
Muut Etsivät