Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Haasti ja sormenpäin rusoposkia uinujan armaan hiljaa koski ja pois kuin kukkastuoksu jo häipyi. Metsäin puut Hän verhovi, Hän jyvän ankean linnun löytää suo: Hän vastakin on mua auttava vielä.
Mut hän joka hoiteli haavojaan, noin äänteli vitkaan vaivoissaan: »Tuo orvolla yksi onni lie, ei häntä tarvitse mieron tie, on muutenkin monta kulkijaa, ei mull' ole maata, ei mammonaa, pesä suotihin taivaanlinnullei, mua kukaan missään kaipaa ei, peto korven luolahan laskee pään, minä mieluummin tähtien alle jään, ne kylmät on kuin kyynelkin, min joskus saan minä silmihin, ne Luojan telttana kaartaa mun, kun murhe sankea saartaa mun, olen ihmisistä ma irrallain, elon ankean löytölapsi vain, mun rakkaimpain on ratsuni, olen kalvan ja kilven kumppani, ja ystävä yksinäisen yön, en lemmenleikin, en murhatyön.»
RUOJA: Ei kylyt kylähän jouda. Menköön toisehen talohon. PIIKA PIKKARAINEN: Käynyt on joka talossa, saanut kiellon kaikkialta. Oi, häntä armahda emäntä! Kovin on kurjassa tilassa tyttö rukka: kengät rikki, riepuina hamehen helmat, paita aivan aukinainen, siihen vielä syntymätön alla ankean sydämen. Suo hälle kyly emäntä. RUOJA: On kyly kytömäellä lautan lapsia latoa.
Minä tunnen rikkauden kohtalaiset päivät. Työssä vaan on elämän höyste! Tässä on käteni, ja sen valan, jonka minä itselleni äitisi ankean haudan reunalla annoin, panen toisen kerran käteesi: älä jätä minua, minä olen ijästi sinun! EMILIA. Oi, sen tiesin! Sielusi on suuri ja puhdas, niinkuin kätesi vahva ja voimakas.
Viinipuun vehreiden oksien alla, Arat faunit lempeä laulaa, Nuo viekkahat veikot. Nuo kelmit, nuo nauravat peikot. Arat faunit lempeä laulaa. Lennosta uupuneet Pitkän jo oomme päivän, Ikävät on askeleet Läpi öisen ankean häivän.
Päivän Sana
Muut Etsivät