United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni Kävitkö sinä kullan maalla, näitkö kultaseni. Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti. Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki, Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki. Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta, Ettei tulis turhaan tämä ikä nuori multa. Hyljätyn suru.
Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tänäi päänä: Elettihin meillä ennen, Oltihin ojan takana, Ojapuita poltettihin, Ojavettä keitettihin: Syötihin ojakaloja, Isolassa ollessani, Emolass' eläessäni. Toisin silloin Lappi lauloi, Hyrehti hyväsukuinen, Vennon joukio jorisi, Vennon joukko jouatteli, Hyvän sammon saatuansa, Kirjokannen tuotuansa.
Kylvän kaurat Karjalahan, Ohrat viskoan Wirohon, Rukeheni Ruotsin maalle, Hernehet Hämehen maalle. Vaan mitä köyhän kynnännästä, Vaivaisen vakoamasta; Minkä kynnän, minkä kylvän, Sen kynnän kylän akoille, Kylän vaimoille vakoan, Työnnän mieron tyttärille. Elettihin meillä ennen.
Vaan on kultani kaukana ja kauas taisi mennä, Eipä sinne lintunenkaan iässähän lennä. Kunpa se pieni lintunen sanoman nyt toisi, Suru menis mielestäni, parempi mun oisi. Lennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni, Kävitkö sinä kullan maalla, näitkö kultaseni. Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti, Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti.
Lausui ukko uunin päältä, Pani pankolta sanansa: "Elettihin ennen meillä, Paistettihin paksut leivät, Verot markoin maksettihin, Taalerin talon asiat, Kun ei kuljettu kuvissa, Maalatuissa matkusteltu: Ajokalut kaikki tyynni Voieltihin voitehella, Siveltihin juuri sillä, Jolla voiellaan vene'kin. Akat vaipoissa vaelsi, Villaröijyissä röhötti; Ukot sarkakauhtanoissa, Kelsiturkissa köhötti.
Toisin silloin elettihin: eipä Pöydäll' ollut puhtaan viljan leipä Usein silloin, harvoin halla säästi Pellon halmeen, joutumahan päästi. "Usein kyllä vilja heilimöiden Loisti, hedelmänä vuoden töiden, Silloin elpyi toivo rintaan, vaivat Unhottuivat, päiväpaisteen saivat Mieleen tähkät nuokkuvat vaan vaihtui Yöksi päivä kohta, toivo haihtui.
En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Elettihin meillä ennen, Asuttihin aikoinani, Kuultihin kalat kutevan, Lohen purstot loiskuttavan; Vaanpa nyt tätä nykyä Ei kuulu kuettajia, Pois on kaonneet kalatki, Lohen purstot loiskahtanna.