United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun kävin sivutse kerran, Astuin aitojen alatse, Kuulin itkevän isosti, Vahvasti valittelevan, Kylällistä kyntäjätä, Vierasta vakoaiata. Pellot itki, niityt itki, Kotinurmet nukkerehti, Näin hyveä niittäjätä Kaunista kaputtajata. Toisinpa kävi kätehen.
Annikki hyväniminen, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Elä tyhjiä valehi, tunnen mie kalanku'unki! Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani läksi lohta pyytämähän, taimenta tavottamahan: oli verkkoja venonen, laivan täysi laskimia, siinä nuotat, siinä nuorat, siinä tarpoimet sivulla, atra'imet alla teljon, pitkät sauvoimet perässä. Kunne läksit, Väinämöinen, ulkosit, uvantolainen?"
Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani läksi hanhien ajohon, punasuien puujelohon: jousi oli suuri jäntehessä, vetehessä kaari kaunis, koira musta kahlehissa, kahle kaarehen siottu; rakki juoksi rannan teitä, pennut kiiteli kiviä. Sano totta, Väinämöinen: kunne kuitenki käkesit?"
KAARLO. Se on tietty se ... ja hänen ihanat silmänsä hurmasivat sinut kokonaan sehän luonnollista onkin ja niin päätit sinä korottaa tuon keijukaisen omaksi paroonittareksesi, sukusi suureksi harmiksi. Mutta toisinpa oli kohtalo määrännyt. Eräänä aamuna oli tuo pikku velho kadonnut aivan kuulumattomiin. Kielikellot vakuuttivat hänen joutuneen ryssän reppuun.
Siellä kuni vallitsisi aamu lempeä ja ikuinen, niin säteilevä ja niin ruusuhymyvä. Oi! tämä näky mun sydämmessäni herättää riutumuksen ihmeellisen ja halun kerran päästä sinne. Mikä on tämä maa? KASPER. Siellähän on maa, jonne kaikki ovat aikeissa, mutta harvatpa sen ehtii toki. Sä kaunis maa! GILBERT. Jos kaiken tämän ennen varmaan tiennyt olsin, niin toisinpa olisi elämäni muodostunut.
"Osalliset, onnelliset tuota toivovat alati kesän kaunihin tulevan, suven suuren lämpiävän. Toisinpa minä typerä, minä vaivainen varoan kuoreni kolottavaksi, lehtivarvat vietäväksi! "Useinpa minun utuisen, use'in, utuisen raukan, lapset kerkeän keväimen luokseni lähenteleikse, veitsin viisin viiltelevät halki mahlaisen mahani.
Olin mieki neito muinen, Olin kasvava kananen, Pitkillä ison pihoilla, Oman taaton tanhuilla; Kävin kukkana kujilla, Kajavana kartanoilla. Toisin nyt minun poloisen, Toisinpa tätä nykyä: Sinnes on pihani pitkät, Kunnes pitkät pilven rannat; Sinnes kaiat kaivotieni, Kunnes kaiat kaaren rannat; Sinnes laajat lattiani, Kunnes laajat lammin rannat; Sinnes oikein oveni, Kunnes oikein otavat.
Pahaan pulaan joutui muuan näistä hyvänsuopaisista runoilijoista, kun sattui sanoissaan erehtymään seuraavalla tavalla: Naso hän Kreikan sankarien on tekoja laulanut julki. Sinun jos näki hän elänehen, niin toisinpa virtensä kulki! Sankarit nuo ne vain tuhoja toi, mut Sulla on rauhan haaksi. Ihmekö siis, jos kiitokses' soi, teet kaikki kuin autuaaksi.
»Hei!» huusivat muutamat Talonpojat: »mitä tuosta pojasta on? Saarnassaan hän puhuu juuri kuin joku meistäkin, ja tosiaan taidamme kaikki ymmärtää ja muistossa pitää mitä hän sanoo. Ei se kelpaa. Ei hän ole kylläksi oppinut vaan tarvitsee enemmin oppia. Mutta toisinpa oli meidän vanha Kappalais vainajamme. Se oli vanhan kansan miehiä.
Niin sanovi Lemminkäinen: "Jo minua noiat noitui, noiat noitui, kyyt kiroili; koki kolme lappalaista yhtenä kesäisnä yönä, alasti alakivellä, ilman vyöttä, vaattehitta, rikorihman kiertämättä: senpä hyötyivät minusta, sen verran, katalat, saivat, min kirves kivestä saapi, napakaira kalliosta, järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuvasta. "Toisinpa oli uhattu, toisinpa kävi kätehen.