United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä olet, kuten minä varmaan tiedän ja tunnen, kunnon mies aina sydämen sopukkaan, ja sitäpaitsi ainoa, jonka luo minä saatan kääntyä. Asia on nimittäin se, että minä pidän eräästä tytöstä, joka nyt asuu Tukholmassa, mutta häntä taitavat, kuni rovasti sanoo, vartioida lohikäärmeet ja kyyt. Mutta sinä olet tuttu talossa.
Ja vöinä heillä oli hydrat vihreet, kutreina kyyt ja käärmeet, jotka kiersi kamalin kaartein heidän kulmaluitaan. Mut hän, mi hyvin tunsi palkkapiiat nuo ikivaivan vallattaren, virkkoi: »Kas, siinä on Erinnyet julmat, katso! Tuo tuolla vasemmalla on Megaira, ken itkee oikealla, on Alekto, Tisiphone on keskimmäinen heistä.»
LARTIUS. Siis, portit jälkeemme nyt sulkekaa! Mies, näytä tietä roomalaisten leiriin! Kahdeksas kohtaus. Tappelutanner roomalaisten ja volskilaisten leirien keskivälillä. MARCIUS. Sun kanssas vaan ma taistelen; sua vihaan Ma enemmän kuin valhetta. AUFIDIUS. Ja minä Sua samoin; kyyt' en Afrikan niin kammo. Kuin mainettasi vihaan. Pidä paikkas!
Te ystävät, joiden rinnassa kyyt yön-pitkät pistää ja kalvaa, te, joita jäytävi sydämen syyt ja elämä harmaja halvaa, oi, helise heille mun kantelein, oi, helise onnea haavehein ja unta silmihin unettomiin mun silmäni suljit sa niin.
Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui, noin nimesi: "Sentähen emäntä raukat vähemmin olutta saavat, kunp' on kyyt oluen juovat, maot viertehen vetävät." Leikkasip' on pään maolta, katkoi kaulan käärmeheltä. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elköhön sinä ikänä, tämän päivyen perästä kyyt juoko olosiamme, maot mallasjuomiamme!"
Armas, nyt sen sanonetkin: Lietkö utukuva vaan, Joita kesän viilein hetkin Laulaja luo aivoissaan? Ethän kai! ei tuota suutas, Silmää, joss' on tenho tuo, Sulon sievää lapsekkuuttas, Niit' ei runoniekka luo. Veriyököt, hirmuliskot, Sepikäärmeet, pedot, kyyt, Vain nuo Louhen häijyt siskot Loivat runoniekan lyyt.
Veti miekkansa tupesta, kirjoitti kivehen kirjan miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä: katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. Vaka vanha Väinämöinen katsovi kiven rakohon: siellä kyyt olutta juovat, maot vierrettä vetävät kirjavan kiven sisässä, maksankarvaisen malossa.
Niin sanovi Lemminkäinen: "Jo minua noiat noitui, noiat noitui, kyyt kiroili; koki kolme lappalaista yhtenä kesäisnä yönä, alasti alakivellä, ilman vyöttä, vaattehitta, rikorihman kiertämättä: senpä hyötyivät minusta, sen verran, katalat, saivat, min kirves kivestä saapi, napakaira kalliosta, järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuvasta. "Toisinpa oli uhattu, toisinpa kävi kätehen.
Tään jylhän rotkon mulle näyttivät, Sanoivat, että täällä sydänyöllä Tuhannet aaveet, sihisevät kyyt, Tuhannet rupikonnat, piikkisiat Niin julmaa vihloääntä pitävät, Ett' tämän kun vain kuulee kuolevainen, Niin hullaantuu tai kuolee siihen paikkaan. Tään helvetillisen kun tarinan He päättivät, mun heti uhkasivat Tuhoisen tammen runkoon sitoa Ja siihen jättää kurjaan kuolemaan.