Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kyll' on kansa Karjalankin Monet kovat kokenut, Väkivallan raaimmankin Iskut tuimat tuntenut; Kestänyt on sodan pauhut, Sorrot vuosisatojen, Sodan pauhut, vainon kauhut, Kolkot vuodet katojen. Mutta meiltä laulun mahti Mennyt maan ei rakohon, Säveleiden sorja tahti Viel' ei vienyt pakohon; Josko murhe mieltä painaa, Tahi riemu kohottaa, Laulu, soitto meiltä aina Yhtä herkäst' irtoaa.
Mutta hänellä oli omat temppunsa sitä ennen suoritettavina. Kävele minun perässäni! käski hän ja talutti punonnaisen päästä mustalaista kolme kertaa alasimen ympäri vastapäivään. Taluttaessaan hän mutisi: »Pakene jo paha tauti, loittone luun kolotus, hammastauti Haakertista! Mene mato maan rakohon, kiviä kivistämähän, puitten juuria puremaan!» Joko helpottaa?
Vihollisten ruumiit mätettiin, mihinkä saatiin maan rakohon, ja heiltä riistetyt tavarat veivät Herpmanit omiin kätköihinsä. Parin päivän perästä joutuivat urhot Juho ja Taneli, toiseen kovaan otteluun, ollessaan kahden kulussa Keurun kirkon ja Mannis-kylän välillä, jossa osui heidän vastaansa kymmenen vihollista.
Tuonne sinut manoan vuoren rautaisen rakohon kahden kallion välihin paru siellä painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... et kenenkänä laskemalla, et sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! Tuomittu! Sinäkö minua uhkaat pthyi hävytön hyi hengetön!
Aika tyttöjen iloita, Vihollisen voitettua. KIRRI. Luota, Aino, veljyeesi! Kuuletpa hänessä miehen, Jok' on suustansa sulava Eikä taidossa takellu. Sanon, kuule poikueni: Jätä hurja kilpakiihko, Sammuta vihainen mieli. Kestä et Väinön viisautta, Käypi kuin kevätlumelle: Päivän kanssa taistellessa Masentui se maan rakohon.
Jos tuo nyt meneekin mustalaisen henki... Mutta mustalainen ei nyt jouda välittämään nimensä häväistyksestä. Auta, hyvä mies, alkaa hän tuskissaan rukoilla ... voi, hyvä isä, kun kolottaa! Mitenkä minä sinua autan? Tee taika ... manoa kipu kiven kolohon... Ja ajako mato maan rakohon... Auttaakohan tuossa taika mikään... Luotatko siihen, että taika auttaa? Tiedäthän sen, että taika aina auttaa...
NYYRIKKI. Kaatoipa multa kontio naudan, ja karkuun lähdin taas ja aina seurasi mua onni. Nyt on virkani lintuja murhata ja, sitä harjoittaissa, viimein, luulen minä, kiikahdan rakohon mustan mullan. Usko minua, ystäväni, meitä kaikkia kerran musta kuolo päähän koppaa. TIERA. Yksi toisensa perään hän meitä maahan nuijii, juuri niinkuin uni tällä hetkellä tässä nyt; ja uni on kuoleman esikuva.
Ylermi ylpeä isäntä iski peitsen permantohon, karahutti kankahalle; näki pojan mielipuolen, vyöltä tapparan tapasi, isä poikansa omansa löi tasaksi tanterehen. Huuti suulla huikealla: "Poika toinen tehtänehe poika entistä ehompi." Ylermi ylpeä isäntä ajoi orhin akkunasta messurahvahan rakohon; tulta tuiski orhin turpa, valoi silmät valkeata, enemmän ylpeän isännän, satulassa seisovaisen.
Veti miekkansa tupesta, kirjoitti kivehen kirjan miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä: katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. Vaka vanha Väinämöinen katsovi kiven rakohon: siellä kyyt olutta juovat, maot vierrettä vetävät kirjavan kiven sisässä, maksankarvaisen malossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät