United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emäntä tuli nyt avuksi korennolla, aikoen toimittaa verisen lakin päähäni; minä löin korennon hänen kädestään ja voitelin säilällä hänen perä-peiliänsä, sillä kun korento putosi maahan hänen kädestänsä, aikoi hän ottaa sirpin, joka makasi minun jaloissani, vaan minä potkaisin sinne tänne, niin että talonpoika ja hänen akkansa saivat aika letkäyksiä.
Kun Isolde tunsi viheriäisen jaspis-sormuksen, vavahti hänen sydämensä ja hänen kasvojensa väri vaihtui. Peläten sanantuojan uutisia hän veti Kaherdinin syrjemmälle ristikko-ikkunan komeroon ikäänkuin paremmin nähdäkseen kauppiaan koruja. Kaherdin sanoi hänelle nopeasti: "Valtiatar, Tristania on haavoitettu myrkytetyllä säilällä, ja hän on kuolemaisillaan.
"Ja kun ei sitä totelle, välttäne väheäkänä, ukko taivahan-napainen, remupilven-reunahinen, tule tänne tarvittaissa, ajaite anottaessa, työt kehnot kerittämähän, rikkonaiset riisumahan miekalla tuliterällä, säilällä säkehisellä! "Lähe nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, pakenemahan! Ei täällä sinun sijoa sijankana tarpehella.
Povi niinkuin syksyn salo, silmä niinkuin musta pii, hipiällä kalvas palo: tuo on Barcelonan valo, markisitar d'Amaëgui! Katseillansa säihkyvillä syttää joka sydämen! Mun hän on, mun yksin, sillä säilällä ja sävelillä suloistani suojelen. Mun hän on tuo kuuma kukka, ripsisilmänsä on mun, jalankaarre, silkkisukka ja tuo tumma hulmutukka, laineisiin min uppoun.
"Malta, jos siellä olisi murtovarkaita!" sanoi sotilaamme, nousi ylös ja otti vaatteet päällensä. Hänen miekkansa oli tuolilla virkapuvun vieressä, ja varustettuna tällä säilällä, joka ei vielä koskaan ollut verellä värjätty, riensi hän ulos pitkään käytävään, jonka molemmin puolin yläkerran huoneet olivat.
"Jos en oo su'ulta suuri enkä korkea ko'ilta, on mulla tulinen miekka, säkenevä säilärauta. Se onpi sukua suurta, laajoa lajipereä: onp' on Hiiessä hiottu, jumaloissa kirkastettu. Sillä suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken, miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä." Neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on Ahti, Lemmin poika!
Veti miekkansa tupesta, kirjoitti kivehen kirjan miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä: katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. Vaka vanha Väinämöinen katsovi kiven rakohon: siellä kyyt olutta juovat, maot vierrettä vetävät kirjavan kiven sisässä, maksankarvaisen malossa.